— Eikö enempää? toisti hän. Ei, hyvä kreivi, teillä ei todellakaan ole enää mitään toivomista tähän viehättävään naiseen nähden, te olette voitettu ja kukistettu, minä valloitan hänet voimakkaamman oikeudella. Minulle hän lahjoittaa nauharuusukkeen hiuksistaan tehdäkseen minut sodassa haavoittumattomaksi.
— Ette te, eversti, tarvitse minun nauharuusukkeitani, vastasi Eeva Merthen ylpeästi; tehän ajatte kaunopuheliaisuudellanne ja "vapaaehtoisella joukollanne" [5] helposti koko Venäjän armeijan pakoon.
— Mademoiselle, te olette yhtä paha kuin minä olen rakastunut! Minä ammun kuulan otsaani.
— Ei, älkää ampuko! Saattaisihan tapahtua, niin uskomatonta kuin se onkin, että luotinne osuisi maaliinsa, ja silloin olisi sääli hattua.
Eversti vastasi nauraen, etteivät mitkään orjantappuraokaat voisi estää häntä poimimasta tanssiaisten kauneinta ruusua kilpailijaltaan, ja vei sievästi naisensa tanssiin. Mutta tämä pila oli yhtä vähän jäänyt huomaamatta kuin salaa kadehditun lumottaren äskeinen tuttavallinen keskustelu ranskalaisen kanssa.
— Minun nuorena ollessani — kuiskasi eräs neuvosmiehenrouva, jonka mies ei ollut päässyt pormestariksi — ei kukaan äiti olisi sallinut tyttärensä käyttäytyä niin sopimattoman tuttavallisesti. Vanhan, hyvän ajan tavat ovat olleet ja menneet. Maailma tulee yhä pahemmaksi ja siveettömämmäksi. Lapsi raukkamme, mitähän he saavatkaan kokea?
— Kreivi Regnier'n sanotaan olevan kihloissa Pariisissa ja kihloissa Tukholmassa. Ei kaksi kolmannetta, puuttui puheeseen Miina Wechter, joka itse oli melkoisesti ihastunut kauniiseen ranskalaiseen.
— Tiedänpä erään, joka on yösydännä ollut Loitsumäellä povauttamassa, ja noita on ennustanut, että hänestä tulee kuningatar, lisäsi nuori Saara Humble, joka ei tanssinut menuettia ja jota ei oltu pyydetty poloneesiin.
— Äiti! — kuiskasi Anna Merthen pormestarinrouvalle — Eevasta puhutaan pahaa.
— Voi sitä onnetonta, ajattelematonta lasta, hän joutuu kaikkien kaupunkilaisten puheenaiheeksi! kuiskasi huolestunut äiti vastaukseksi. Mene, varoita sinä häntä! Herättäisi liian suurta huomiota, jos nähtäisiin minun häntä varoittavan.