— Oliko tuo kenraali Keith? kysyi Eeva Merthen.
— Oli, hän se on se teidän maanne valloittaja. Onko hän teistä hyvinkin pelkoa herättävä?
— Minulla ei ole mitään pelättävää, vastasi Eeva ylpeästi.
Vangit vietiin kylään. Lyhyt kuulustelu riitti todistamaan heidän syyttömyytensä ja hollantilaisvanhuksen arveluttavan tarkkanäköisyyden ruotsalaisten vakoojain keksimisessä. Kylän asukkaistakin moni tunsi vangit. "Pormestarin tytärhän se on!"
Kenraali Keith oli suutuksissaan kapteeni Van der Brookenin liiallisesta palvelusinnosta. Kuten hän jo Helsingissä ja marssien aikana oli huomannut parhaaksi valtiotaidoksi rauhoittaa pelästynyttä kansaa ja herättää siinä luottamusta, niin oli hänellä nytkin erikoisesti mielessään tyynnyttää ja voittaa puolelleen maan pääkaupunki. Ei mikään tuona hetkenä saattanut olla tyhmempää ja sopimattomampaa kuin peloittaa Turkua väkivaltaisesti kohtelemalla itse päämiehen perheen jäseniä. Hän päätti sovittaa sen valtiollisen erehdyksen mitä suurimmalla kohteliaisuudella.
Jo muutaman hetken kuluttua Lacyn raportin jälkeen kenraali oli itse saapunut siihen talonpoikaistupaan, jossa nyt jo vapaaksi päästetyt vangit odottelivat hänen uusia käskyjään.
— Mademoiselle — sanoi hän Eeva Merthenille — eräs sodan onnettomuuksiahan on, että viaton usein saa kärsiä vääryyttä, jota ei aina ole helppo sovittaa. Kaikesta ikävästä ja pelosta, mitä Izhoran kapteeni on tuottanut teille anteeksiantamattomalla erehdyksellään, vaaditaan hänet edesvastuuseen. Jos vilpitön mielipahani siitä voi kelvata anteeksipyynnöksi, saanen ehkä tilaisuuden tehdä teille ja omaisillenne jonkin palveluksen, ja joka tapauksessa vakuuttaa teille, että jokainen Turun rauhallinen asukas on saava olla yhtä turvallisena kuin varman rauhan aikana niin kauan kuin minulla on kunnia hallita kaupunkia.
— Kiitän teitä, teidän ylhäisyytenne, vastasi Eeva teeskentelemättömästi. Jos saan pyytää jotakin suosiota, niin älköön laivan kapteenia saatettako mihinkään edesvastuuseen. Hän luuli tottelevansa käskyä, ja minulle hän lainasi pistoolinsa.
— Pistoolinsako?
— Niin, hän salli minun olla yötä vanhempieni kesätuvassa. Vartijoita oli akkunain edustalla; sitä suurempi syy oli minun olla aseilla varustettuna.