—Teidän ylhäisyytenne — sanoi Lacy palattuaan — heillä on mukanaan kolme rannikolta Turun luota otettua vankia.
Keith ratsasti alas maantielle. Hän tapasi siellä neljä kasakkaa ja meriväen aliupseerin, jotka vartijoina saattoivat kahta rattailla olevaa miesvankia ja ratsastavaa naista.
— Mistä on kysymys? sanoi kenraali vastattuaan tavalliseen tervehdykseen.
Aliupseeri ratsasti esiin, teki kunniaa ja antoi kenraalille raportin hänen majesteettinsa keisarinnan Izhora laivan kapteenilta.
— Vakoojia ovat, virkkoi Keith välinpitämättömästi adjutantille. Van der Brooken raportteeraa käskyn mukaan ottaneensa kiinni epäillyn veneen, jonka luullaan olevan lähetetyn Ahvenanmaalta tiedustelemaan meidän Turussa olevaa voimaamme. Viekää vangit kylään, kuulustelkaa heitä ja ilmoittakaa, miten asia on. Van der Brookenista ei ole poliisimieheksi. Haminassa oli hän vaanimassa karkulaisia ja lähetti minulle akan, joka myyskenteli sukkia.
— Tällä kertaa — sanoi adjutantti hymyillen — lähettää hän myöskin oivan saaliin, mutta epäilen, ettei nyt ole kysymys sukkien kaupitsemisesta.
Kenraali Keith nosti katseensa ja huomasi ratsastavan naisen. Hän istui somasti ratsunsa selässä; nopea ajo oli kohottanut hänen poskilleen veren; pitkät, tummanruskeat suortuvat olivat vapautuneet päähineen kahleista ja salaa pujottautuneet olkapäille ja kaulalle.
Keith oli liian vanha ja kokenut varsin vähällä ihastuakseen ihaniin kasvoihin. Hän oli kuudenviidettä ikäinen, hänellä oli ollut vapaa valta valita itselleen puoliso kaiken sen keskuudesta, mitä Euroopan aatelistossa oli kaunista, jaloa ja loistavaa, eikä kukaan olisi hylännyt niin urhoollisen soturin tarjousta. Mutta hän oli pysynyt välinpitämättömänä tai rakkauden tenhovoima oli vain lyhytaikaisesti häneen koskettanut; hänen panssaroitua sydäntään ei vielä ollut mikään kaunis vihollinen valloittanut — ei ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen; valkyyria oli hänen morsiamensa, kunnia hänen lemmittynsä, sota hänen elinkeinonsa. Hän ratsasti lähemmäksi vankeja, tervehti keveästi kädellään ja ratsasti ohitse.
Nuori, ritarillinen Lacy ei pysynyt yhtä kylmänä.
— Kaunis neiti — sanoi hän — te olette väsyksissä rasituksesta; suvaitsetteko seurata minua kylään ja selittää väärinkäsityksen, jota meidän otaksuttavasti on kiittäminen onnesta, että niin harvinainen vieras tulee leiriimme?