— Päästihän hän sinut vapaaksi! keskeytti Eeva.
— Yhdentekevää, he sitoivat minut kerran ennen, ja hän tarjosi minulle hyvitystä. Minä olin jo silloin aikeissa sanoa hänelle: mereen sinut heittää pitäisi, skotlantilainen koira, joka myyt itsesi enimmän tarjoavalle.
— Iisakki, taivaan tähden, ole varovainen!
— Minä aioin jo silloin sanoa hänelle: luuletko sentähden saattavasi ostaa muita, että myyt itsesi? Meidän välillämme on sota ja on oleva sota. Sentähden minä olen jättänyt kirjat ja tarttunut miekkaan. Vaviskoot ne, jotka nyt sortavat meitä; minä en ole yksinäni.
— Mitä hän sanoo? kysyi Keith ranskaksi.
— Hän sanoo — vastasi uusi tulkki kekseliäästi, kenties ensi kerran elämässään välttäen totuuden velvollisuuksien täyttämistä — hän sanoo olevansa raivoissaan teitä kohtaan siitä, että minä olen täällä. Hän sanoo, että väärät tiedot ruotsalaisten maallenoususta olivat johtaneet hänet harhaan, että hän ajattelemattomuudessaan oli lähtenyt seuraamaan muutamia levottomia tovereita ja että hän nyt katuu sitä malttamattomuuttaan.
— Sano hänelle — jatkoi Alanus, ymmärtämättä ranskaa — että hän tekee viisaasti, jos heti ammuttaa minut; muuten ei hän ole hetkeäkään turvassa minun luodiltani. Sano hänelle, että nyt, kun olen nähnyt sinut täällä, täytyy toisen meistä kuolla.
— Hän sanoo toistamiseen, tulkitsi Eeva, että hän on teidän mieskohtainen vihollisenne eikä keisarinnan. Jos te jalomielisesti annatte anteeksi hänen erehdyksensä ja sallitte hänen paeta Ruotsiin heti, kun hänen haavansa paranee, niin hän sitoutuu pysymään siellä niin kauan kuin Venäjän hallitusta kestää Turussa. Ja minä lisään: täyttäkää hänen pyyntönsä! Jättäkää hänet minun haltuuni, minä kyllä vastaan hänestä.
— Se on vaikea pyyntö, mademoiselle. Hänethän otettiin ase kädessä kiinni.
— Kenraali, olenko minä ennen mitään pyytänyt teiltä?