— Niin — huomautti tohtori — kaikki taivaan vallat ovat ilmeisesti tuominneet tyrannillisen ja petollisen Kaarle herttuan sekä hänen sikiönsä häpeälliseen häviöön. Itse hän ei pitkää aikaa saanut nauttia laillista kuningastaan vastaan nostamansa kapinan hedelmistä. Hänen poikansa, herttua Kustaa Aadolf, on saanut kuritusta tanskalaisten kädestä, hänen sukunsa on syösty Venäjän valtaistuimelta, ja ennen pitkää on laillinen kuningassuku jälleen hallitseva Ruotsin valtakuntaa.
Mestari Sigfrid vastasi kummastuneena, mutta tyynenä, ettei hän viiteentoista vuoteen ole tiennyt muista Ruotsin herttuoista kuin Kaarle Filipistä ja Juhanasta, Itägöötanmaan herttuasta. Ja koskei arvoisa vieras näyttänyt varsin hyvin tuntevan ikivanhan Ruotsin valtakunnan kuninkaankaarta ja oikeusoloja, niin otti Sigfrid mestari selittääkseen, että tässä valtakunnassa oli kunnioitettu hallitsijana ankaraa, oikeudenmukaista ja valtioviisasta Carolus nimistä kuningasta, joka oli yhdeksäs sen niminen kuningas Johannes Magnuksen valtakunnanhistorian mukaan, ja sen jälkeen nuorta kuningasta Gustavus Adolphusta, toiseksi nimitettyä, jonka Jumala oli monella jalolla lahjalla siunannut ja jolle Herra taivaan ja maan hallitsija suokoon pitkää ikää ja onnellisen hallituskauden. Mitä taasen tähtien vaikutukseen tulee, ei Sigfrid mestari tahtonut olla mainitsematta, että kaiken tähtitiedon verraton mestari, hänen oma suuri opettajansa Tyko Brahe, jonka sielulle Jumala taivaissa iloa antakoon, jo anno mundi 1572 oli Cassiopean tähtisikerössä ilmaantuneista erikoisista merkeistä havainnut, että Suomessa oli syntyvä ruhtinas, jonka taivasten Herra oli edeltäpäin määrännyt suureksi sankariksi ja kansain pelastajaksi, varsinkin siitä ahdistuksesta, jonka painostamana puhdas evankelinen oppi vielä oli monessakin paikoin sekä Saksassa että muissakin maissa. Siitäpä syystä, ja koskei Sigfrid mestari muuta voinut käsittää kuin että tähdet sillä olivat tarkoittaneet nuorta ja siunattua herraa Gustavus Adolphusta, joka tosin ei ollut syntynyt Suomessa, mutta kumminkin Suomen suuriruhtinaana ollen oli ikäänkuin providentia divinasta tullut tämän maan alkuperäiseksi asukkaaksi ja sen oikeaksi kansalaiseksi, niin oli siitä jokaiselle selvää, että taivaan voimat ja vallat erikoisesti cura et favore pitivät huolta juuri tästä kuningassuvusta ja olivat ikäänkuin praedestinoineet sen mitä suurimpiin ja mainehikkaimpiin toimiin pro salute gentium toisin sanoen: kaikkien kansain kristilliseksi onneksi ja menestykseksi.
— Sanotaanpa kuuluisan Tyko mestarin myöhemmin arvelleen, että tähtien tarkoittama sankari on syntyvä Venuksen, Jupiterin ja Marsin conjunctionin aikana, ja semmoisella hetkellähän juuri syntyi nuori Vladislaus, Puolan prinssi. Ja hän se nähtävästi on koko maailmassa jälleen paneva voimaan oikean kristinuskon, puuttui puheeseen tohtori rohkea hymy huulillaan.
— Erehdytpä, korkeasti oppinut confrater, vastasi Sigfrid mestari kylmästi. — Tyko Brahe ei ole ikinä mitään semmoista sanonut. Ja jos hän olisikin sanonut, niin ei se olisi tarkoittanut Vladislaus prinssiä, joka on syntynyt Saturnuksen vaikutuksen alla, ja vaikkapa vihdoin kaikki olisikin, kuten sinä arvelet, niin ei Vladislaus prinssi voisi oikeata kristinuskoa palauttaa, koska hän itse tunnustaa pimitettyä ja hyljättävää paavin oppia.
Nyt oli kajottu arkaan kohtaan, ja siinä Sigfrid mestarin mielipiteet varsin vähässä määrin näyttivät vastaavan Iivari Pärttylinpojan toiveita. Tohtori ei kumminkaan vielä tahtonut päästää voittoa käsistänsä.
— Kunnianarvoinen mestari — virkkoi hän kunnioittavalla äänellä — ei sovi minun väitellä kanssasi semmoisista asioista, jotka sinä tunnet paremmin kuin kukaan muu nyt elossa olevista ihmisistä. Olen kuullut pohjan perillä tekemistäsi vaivalloisista matkoista. Ihmetellen olen lukenut sinun monet prognosticasi, physicasi, joka käsittelee luonnon salaisuuksien selvittelemistä, olen lukenut mainiot kirjoitelmasi pyrstötähdistä ja muut kirjoituksesi, jotka ovat levinneet kaikkiin maailman ääriin ja joita kaikki oppineet ylistävät. Mutta eräs seikka on sittenkin kummastuttanut minua: nimittäin se, kuinka sinun kaltaisesi mies on saanut osakseen niin suurta kiittämättömyyttä, kuinka mies, joka on tehnyt maalleen ja tieteelle niin suuria palveluksia, on paikakseen saanut vääriä syytöksiä, vankeutta ja kaikenlaista vaivaa, aina kidutuspenkkiin asti — niin, suo anteeksi, kunnianarvoinen herra, kuinka sellainen mies, jota Euroopan ruhtinasten pitäisi kilvan pyrkiä koroittamaan korkeimmille kunniasijoille ja kutsumaan neuvoshuoneeseensa, nyt asuu tässä matalassa majassa, syrjäisessä maakunnassa, nauttimatta vähääkään mukavuutta vanhoilla päivillään. Tiedän kyllä hyvin, että viisas mies pitää vähäarvoisena maailman kunniaa, suosiota ja rikkautta; mutta ajattele, suuri mestari, mikä voitto olisi koko maailman tieteelle ja omille tutkimuksillesi, jos saisit tarpeeksi apukeinoja voidaksesi menestyksellä tutkia luonnon lakeja! Etkö ole milloinkaan ajatellut senkaltaista onnellista tilaa, kunnianarvoisa herra?
— Nuorena ollessani joskus ajattelin sitä — vastasi Sigfrid mestari tahtomattaan huoaten — mutta minä olen jo aikoja sitten oppinut tyytymään vähäisempään osaan. En halua syyttää entisyyttä enkä nykyisyyttä, sillä kaikkihan tapahtuu Jumalan tahdosta, kaikkihan parhaaksemme kääntyy.
— Mutta jos sinun vielä olisi mahdollista onnellisemmassa asemassa työskennellä Jumalan kunniaksi ja ihmiskunnan hyväksi? Jos olisi olemassa ruhtinas, kyllin viisas ja jalomielinen oikein arvostelemaan ansioitasi, ja hän tarjoaisi sinulle … mitä parhaimmilla tutkimuskoneilla varustetun tähtitornin? Mitähän jos sinä, niinkuin Copernicus tahi Tyko Brahe, sen avulla voisit hämmästyttää maailmaa tekemällä suuria keksintöjä, eiköhän se olisi Jumalan sallimusta ja eiköhän se runsaasti palkitsisi entiset puutteesi ja kieltäymyksesi?
— Älä, älä puhu siitä; se on jo myöhäistä, en tahdo sellaista ajatella! huudahti vanhus liikutettuna noista tulevaisuudentoivoista, jotka olivat räikeänä vastakohtana hänen nykyiselle köyhyydelleen ja niille vaillinaisille, enimmäkseen omatekoisille kolmioille, harpeille ja kaukoputkille, jotka olivat koko hänen tieteellinen kalustonsa.
— Se on mahdollista eikä liian myöhäistä, virkkoi vieras, pannen painoa joka sanalle. — Minä tunnen ruhtinaan, joka saattaa tarjota sinulle tuon kaiken eikä pyydä sinulta sen sijaan muuta kuin kiitollisuuttasi ja muutamia vähäpätöisiä palveluksia, jotka helposti saatat hänelle tehdä tässä maassa nauttimasi vaikutusvallan avulla.