— Mutta tämähän on silmänkääntötemppuja! huudahti tohtori. Te näette kirjaimet, neiti!
— Minä en näe mitään, vakuutti nuori tyttö viattomasti.
— Meidän täytyy uudistaa koe.
— Tehkäämme niin, vastasi paroni H.
Huivi sidottiin vielä tarkemmin mediumin silmille ja paremmaksi varmuudeksi asetettiin paksu varjostin eteen, niin ettei hän mitenkään voinut nähdä kirjaimia. Kysymys toistettiin. Sana sanalta, kirjain kirjaimelta sama vastaus.
Seurassa olevat epäilijät tulivat hämilleen. Rouva N. kalpeni.
Apukamreeri alkoi voida pahoin.
— Jos olet setäni henki — jatkoi sitten paroni H. juhlallisesti ja liikutettuna — niin sano meille, mitenkä on tuon kuitin laita, joka oli sinulle eläissäsi niin tärkeä?
Kaikki odottivat mitä suurimman jännityksen valtaamina vastausta, jota ei kauan tarvinnutkaan vartoa. Tohtori C. kirjoitti epäilevästi muistiin joka kirjaimen, ja aluksi saatiin sanat Kuittia ej.
— Mitäs tämä tietää? nauroi tohtori. Oliko salaneuvos H. vainajalla tapana kirjoittaa ei j:llä?
— Eikö sitä kirjoiteta j:llä? kysyi mediumi teeskentelemättömästi.