Kun Hengist kauniina kevätpäivänä liehuvin lipuin laski Travemünden väylälle ja iloisesti vastasi rannan lipputervehdyksiin, nähtiin tuulen mukana pienen käärömäisen esineen lentävän laivan peräkannelta ja uiskentelevan myötävirtaan Itämerta kohti.
— Mikä se oli? kysyi tohtori Rabe. Putosiko teiltä, hyvät naiset, jokin harso tai silkkihuivi?
— Ei, vastasi neiti Hemming seuraten katseellaan karkulaista. — Se oli vain minun käsilaukkuni. Uskollinen luutnantti oli pelkkä taru, häntä ei ole koskaan ollut olemassa!
End of Project Gutenberg's Talvi-iltain tarinoita 5, by Zacharias Topelius