Kaikki kävi kuitenkin onnellisesti, ja kauhistuen odotettiin veristä kolmatta osastoa. Herra Barthold tuli esiin julman näköisenä, hihat ylös käärittyinä ja valtaisen suuri pyövelinkirves oikeassa kädessä, kysyen, haluaako kukaan katsojista antaa hakata irti päänsä tuon jotenkin epävarman toivon rohkaisemana, että sen sitten saisi paikoilleen jälleen.
Yleinen hiljaisuus. Vastoin luuloa ei näyttänyt kenenkään tekevän mieli antautua kokeiltavaksi, mihin ehkä oli syynä pelko, että parannettaessa kasvot joutuisivat kiireessä taapäin. Jo oli herra Barthold syystä kummastellen tuollaista arkamaisuutta kääntynyt poikansa Aleksanderin puoleen teloittaakseen hänet, kun eräs katsoja todella astui esiin ja tarjoutui uhriksi. Tällä kertaa minä kummastuin melkein yhtä paljon kuin herra Barthold itsekin, sillä tuhmanrohkea uhri ei ollut kukaan muu kuin ystäväni Stanislaus.
Herra Barthold katseli nuorukaista oikeilla tiikerin silmillä.
— Ajatelkaa toki! kuiskasi hän. — Voihan sattua, että se ei onnistukaan!
— Kyllä minä olen ajatellut, kuului vastaus.
— Mutta leikkaus on tuskallinen…
— Ei ole väliä. Koettakaa!
Tuollaista rohkeutta ei herra Barthold ollut odottanut. Viitaten hän pyysi mestattavaa tulemaan esiripun taakse, missä teloitus oli tapahtuva. Syvä hiljaisuus vallitsi katsojain kesken, ja naiset alkoivat voida pahoin.
Näyttämö pysyi tyhjänä kymmenen minuuttia, joiden kuluttua Stanislaus, silmänkääntäjä mukanaan, tuli esiin ilmi elävänä ja pää laillisella paikallaan. Minä kuulin sittemmin, että herra Barthold turhaan koetettuaan säikäyttää itsepäistä uhriaan viimein oli sitonut lujasti hänen kätensä lihaan painuvalla ohuella köydellä kiristääkseen muka kiinni valtimot. Siihen hävyttömyyteen oli Stanislaus, saatuaan irti kätensä, vastannut aimo korvapuustilla, mutta lainkaan pahastumatta tuosta vastalauseesta silmänkääntäjä oli päinvastoin alkanut rukoilla ja pyytää, ettei hänen mainettaan turmeltaisi. Siihen Stanislaus oli suostunut sillä nimenomaisella ehdolla, että koko temppu oli yleisölle selitettävä pelkäksi silmänkääntämiskujeeksi.
— Hyvät herrat ja naiset — selitti herra Barthold saksan- ja venäjänsekaisella mongerruksella — kun korkeasti kunnioitettu kapteeni ei ole tahtonut alistua…