Regina avasi haaveilevat silmänsä ja pani kätensä ristiin rukoillakseen. — Oi, pyhä neitsyt, — sanoi hän, — minä kiitän sinua, että olet antanut hänen kaikessa suuruudessaan lähteä maailmasta ja että siten olet poistanut sen kirouksen, joka rakkauttani painoi!

Ja Meri polvistui hänen viereensä rukoilemaan…

* * * * *

Mutta linnan pihan ulkopuolella seisoi pitkä, harmaahapsinen vanhus, ja hänen kasvonsa olivat tuskasta ja epätoivosta väännyksissä.

— Kirottu olkoon työni! — sanoi hän. — Suunnitelmani on ennen aikojaan hajonnut, ja se päämäärä, jota varten olen elänyt, katoo näkyvistäni. Voi minua mieletöntä, joka luotin ihmisen elämänlangan kestävyyteen ja sille rakensin; joka toivoin, että kuningas tunnustaisi omansa ja eläisi niin kauan, kunnes Aaron Perttilän tyttären poika olisi ehtinyt sodassa hankkia itselleen loistavan maineen ja kohota samanarvoiseksi kuin Ruotsin kruunun perillinen! Kuningas on kuollut ja minun jälkeläiseni on vain holhuunalainen poika, joka pian hupenee muiden joukkoon. Nyt puuttuu vain se, että hän voittaa aatelisen kilven ja asettuu muiden verenimijäin kanssa niiden väliin, kuninkaan ja kansan väliin, jotka ovat valtion ainoat oikeat vallat. Minua houkkoa, minua houkkoa, kuningas on kuollut! Mene nyt hautaasi, vanha Perttilä, mene veljenmurhaajan kuningas Juhanan ja aatelisten tuhoojan kuningas Kaarlen luo, ja kätke heidän uljaat aikeensa samojen matojen sekaan, jotka jo ovat suuhunsa syöneet prinssi Kustaan ja Kaarina Maununtyttären!

Ja vanhus tarttui ulos tulevaa Meriä kiihkeästi käteen ja virkkoi:

— Tule, nyt ei meillä enää ole mitään toimitettavaa tässä maailmassa!

— On meillä vielä, — sanoi Meri, koettaen tuskaansa voittaa, — meillä molemmilla on vielä poika!

6. NÖRDLINGENIN TAISTELU.

Hetki, joka tuottaisi ruotsalaisten aseille musertavan tappion, oli tullut. Tähän saakka oli Ruotsin jalopeura Kustaa Aadolfin ja hänen lähimpäin miestensä johtamana rientänyt voitosta voittoon ja voimakkailla käpälillään ruhjonut maahan kaikki vastustajansa. Viimein tuli onnettomuudenkin päivä, ja se päivä oli verinen.