— Kuule minua, äitini! — huudahti Bertel, — kuule minua! Minä kiitän sinua … minä rakastan sinua!… Sinun täytyy tulla mukaani, minä en enää koskaan sinua jätä. Mutta sinä et kuule minua. Sinä olet niin kalpea … auta, Jumala!… Hän on kuollut!
— Tyttäreni! Ainoa lapseni! — huudahti musertuneena Perttilä, tuo vanha, rautainen talonpoikaiskuningas.
— Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi! — sanoi vanha Larsson pannen kätensä ristiin. — Ja te, lapsemme, käykää ulos elämään suvaitsevin sydämin! Kirous ja siunaus taistelevat tulevaisuudestanne, eikä ainoastaan teidän, vaan myöskin jälkeentulevaistenne aina kymmenenteen polveen. Rukoilkaa taivaan Jumalaa, että siunaus voittaisi!
— Amen, — sanoivat Larsson nuorempi ja Kätchen.
— Tapahtukoon niin, — sanoivat Bertel ja Regina.
Ensimmäisen jakson loppu.
VIITESELITYKSET:
[1] Juttu on kerrottu teoksessa "Finland, framstäld i teckningar".
[2] Barfordin "Märkvärdigheter", siv. 164. Viittaus tarkoitti Juhani Gyllensternaa, joka tuomittiin kavaltajana v 1741.
[3] Niin kutsuttiin tavaraleiman mukaan muuatta mieluisaa tupakkalajia.