— Ja nyt on se teidän, kreivi Bernhard. Lupaus on pyhä. Siispä on sormus minun, sillä te olette menettänyt veikan.
— Pyydä, mitä tahdot … älä vain sormusta.
— Ei, herra kreivi, minä en tarvitse mitään enkä pyydäkään mitään muuta kuin sitä, mihin minulla on oikeus. Sormus on minun, ja sen omistuksen takuuna on minulla miehen kunniasana. Tässä se on…
Ja Kreeta otti esiin pienoisen puurasian, veti käsineen oikeaan käteensä ja asetti sormuksen peukalon ja keskisormen vähin. — En tahdo, — sanoi hän, — paljain käsin koskea tuohon onnettomuuden esineesen, joka jo on saanut niin paljon pahaa aikaan. Niin, tässä on nyt noitakalu, joka on ollut kateissa lähes neljäkymmentä vuotta — tässä on se taikakalu, josta sanotte sukunne onnen riippuvan — tässä vallan ja onnen paha henki, joka nostaa ihmisten mielet kopeaan kapinaan Jumalaa vastaan, tekee heidät itsekkäiksi ja julmiksi muita ihmisiä kohtaan — ja nyt se on minun hallussani, nyt se on minun omani, ja tahdotteko tietää, mitä nyt sillä teen…?
— Minä rukoilen sinua, Kreeta, — huudahti kreivi niin ankaran mielenliikutuksen vallassa, ettei voinut vuoteeltaankaan kohota.
— Tahdon sanoa teille, mitä nyt teen tälle pahalle hengelle, — jatkoi reipas nainen hänelle tavattomalla innostuksella. — Tuossa ikkunan alla kohisevat linnanlahden aallot … minä hautaan iäksi päiväksi kuninkaan sormuksen sen syvyyteen, ja te ja lapsenne tulevat siunaamaan minua teostani.
Ja samassa särki hän ruudun, astahti takaperin ja valmistautui nakkaamaan sormusta niin tarkasti ja niin kauas kuin hänelle oli mahdollista. Juuri samassa silmänräpäyksessä lennähti musta lumipilvi auringon eteen, ja huone kävi miltei pilkkopimeäksi.
— Hetkinen vielä! Lyhyt hetkinen vain! — rukoili Bertelsköld, saaden tuskin sanaa suustaan.
Kreivin muuten heleä ääni oli nyt niin tavattoman kaiuton, että Kreeta epäili. — Mitä vielä tahdotte? — kysyi hän, vasten tahtoaan vapisten.
— Pyydän vain … viiden minuutin aikaa. Paina sormus sormeeni… Jos viisi minuuttia kuluu … eikä kohtaloni sillä ajalla muutu … niin että sormus osoittaa voimaansa … niin se on sinun … muuten … se on minun!