Ja näin päättyy kertomus keväisenä iltana. Jumala tietää, milloin vaaraimet metsässä kypsyvät.
VIITESELITYKSET:
[1] Onko ihminen järjetön luontokappale? Tietysti on, koska syöpi vertaisiaan.
[2] Kanaseni.
[3] Onko ihminen jumala? Varmaankin, sillä jumala ei mitään kaipaa. Mutta en minäkään mitään kaipaa (s.o. runsaan aterian jälkeen). Siis olen jumala. Joka oli todistettava.
[4] Välskärin aikana ei vielä ollut laadittu lakia, joka rauhoittaa hirven meillä kokonaan.
[5] V. 1854 ampuivat englantilaiset ja ranskalaiset raunioiksi tämän linnan.
[6] Tässä katsoi välskäri sopivaksi kehua oikein tarmonsa takaa sitä onnellista aikaa, jolloin tiedekunnista ei mitään tiedetty ja välskäri oli ainakin nykyaikaisen arkiaatterin arvoinen.
[7] Nämä vesikoetukset samoin kuin niitä vastaavat tulikoetukset, joita tehtäessä syytetyn täytyi tarttua tuliseen rautaan, olivat jo kauan tätä ennen käytännössä ja tavataan usein keskiajan kronikoissa mainittuina. Kummallista kyllä, oletettiin, että ainoastaan perkele voi pelastaa syyllisen, jotavastoin n.k. jumalantuomiot sisälsivät sen, että Jumala ihmeen kautta pelastaa syyttömän.
[8] Gezelii den äldres minne, kirj. J. J. Tengström, siv. 106.