Mutta nyt oli Pekka miestä mielestään, istuessaan aikamiehen pään tasalla, ylempänä kaikkia muita. Hän silmäili ympärilleen kuin kuningas valtaistuimeltaan ja lopulta sattuivat hänen silmänsä muutamiin henkilöihin, jotka hän luuli tuntevansa vanhastaan. — Varo itseäsi, äiti, tuolla on se ilkeä kreivi, joka tahtoi tehdä sinulle pahaa kotona!
Sattumalta seisoi kuningas lähellä; hän oli juuri äsken tuntenut pienokaisen ja saanut todistuksen tuosta huomiokyvystä, jonka usein tapaa teräväpäisissä lapsissa. — Mitä sanot sinä? — kysyi kuninkaallinen metsästäjä ja tarttui poikaa käteen.
— Niin, niin, — puheli pienokainen mielissään, — luuletko, etten sinua tunne? Sinä olet kuningas ja tuolla seisoo kreivi, ja tuolia seisoo ruhtinatar, joka oli kamarissa silloin, kun sinä olit meillä, kyllä minä tunnen teidät, vaikkette te tunne minua.
Kuningas seurasi silmillään sitä suuntaa, jonne poika sormellaan osoitti ja luuli tuntevansa talonpoikaisvaatteihin puetun ruhtinatar Julianan, vaikka tämän kasvot olivatkin puoleksi peitetyt valkeaan päähineeseen. — Oliko hän kamarissa, kun minä olin teillä? — kysyi kuningas, jonka ääni hiukan vavahti.
— Mitä tyhmyyksiä sinä latelet, Pekka? — kuultiin äidin kuiskaavan.
— Tässä on sinulle vehnästä; — äiti koetti sulkea suun Pekalta.
Mutta pienokainen vain yltyi puhumaan, kun sai vehnästä. — Olipahan se kamarissa silloin, kun sinä söit viiliä ja potkasit rikki minun puu-Polleni, ja sitten raapasi äiti sitä käteen, niin että veri vuoti; ja sitten sanoi äiti kreiville: se on minun sisareni, sanoi hän. Ei äidillä ole mitään sisarta.
Sillä välin oli Bertelsköldin onnistunut raivata naisilleen tie väkijoukon läpi. Kaikki korkeat vieraat pääsivät vihdoinkin ulos, ja kuningatar, joka ei enää voinut hillitä vihaansa, tarttui poikaansa käsivarteen ja kuiskasi: — Teidän majesteettinne, tällä tavallako Ruotsin kuningas ylläpitää arvoaan kansan silmissä?
Kuningas punastui ja kuiskasi yhtä hiljaa: — Teidän majesteettinne, kreivi Horn on aina asettanut korkean esimerkkinne seurattavakseni. Mutta kuka on tuo valkeapäähineinen nainen, joka myöskin on kunnioittanut tätä juhlaa läsnäolollaan?
— Hän on tuleva kuningatar, jota syystä kyllä ovat tulevan kuninkaan poikamaisuudet huolestuttaneet.
— Sanokaa sitten terveisiä tuolle tulevalle kuningattarelle, että tuleva kuningas, "tuo sietämätön nulikka, joka ei välitä muusta kuin hevosista, koirista ja sotamiehistä", "ei tahdo tehdä häntä nukeksi nukelle" — ei, teidän majesteettinne, tuosta tulevasta kuningattaresta ei tule koskaan kuningatarta — ei ainakaan Ruotsissa, ellei hän tahdo odottaa minun seuraajaani!