— Nuori mies, — sanoi Gyllenstjerna, — hallitus on tekevä, mitä se suinkin voi, sen enempää ei saata kukaan järjellinen mies vaatia meiltä. Rahavarastomme ovat tyhjät…
— Me otamme hopeat pöydiltämme…
— Se on jo tehty. Prinsessa itse syö tina-astioista.
— Timantit kuninkaan kruunusta! Tukaatit lastemme säästölaatikoista.
Vihkisormuksen äitimme kädestä!
— Miksi ei toteutettaisi Stjerneldin esitystä, että Breitenfeldin,
Lützenin, Varsovan ja Narvan voittomerkit olisi säätyjen suostumuksella
huutokaupalla myytävä! — huudahti Falkenberg pisteliäästi.[30]
— Eikö mitään muita keinoja löydy? Asetettakoon vapaajoukkoja.
— Naiset, lapset ja ukot kyntävät peltoja. Tilat joutuvat autioiksi.
Koko Skoonessa tuskin on 12,000 miestä.
— Ne 12,000 lähtekööt sotaan! Lapset asettavat kiväärin ukkojen olkapäille ja laukaisevat. Äidit valmistavat ruutia ja valavat luoteja. Tyttäret puolustavat Ruotsia, niinkuin Värendin tytöt muinoin tekivät.
— Tanska karkaa niskaamme.
— Ruotsilla on useampi kuin yksi Stenbock.
— Joka haaralta vihollisia, kateutta ja petosta; kaikkialla odotetaan
Ruotsin sortumista.