— Nimeni on Kustaa Aadolf Bertelsköld, siihen aikaan henkirakuunain, sittemmin henkivartijain kornetti; ja tätä nykyä jälleen henkirakuunain majuri teidän ylhäisyytenne palvelukseksi.
Ylhäinen seura sai suuret silmät, ja Torsten Bertelsköld kaikista suurimmat. Ollen mestari teeskentelemään, tervehti hän heti kohta veljeään mitä herttaisimmalla sydämellisyydellä. Tähän yhtyi kreivi Hornkin, ja kilvan riennettiin nyt äsken tulleelle huomaavaisuutta osoittamaan. Ainoastaan kreivitär Horn osoitti, ollen hämmästyvinään, niitä selviä jälkiä, joita odottamattoman vieraan märät, kannuksilla varustetut saappaat olivat kalliille matoille jättäneet.
Kustaa Bertelsköld irroittautui pian kyselevien käsistä ja astui suoraa tietä kreivi Hornin eteen ja sanoi yht'äkkiä:
— Teidän ylhäisyytenne! Armfelt on voitettu ja Suomi menetetty. Minä olen henkeni uhalla tullut Merenkurkun yli ja ratsastanut tänne yötä ja päivää pyytämään pikaista apua. Toivon teidän ylhäisyytenne sentähden suovan anteeksi, että tällä tavoin astun teidän eteenne.
— Mikä onnettomuus! — huudahti kreivi Horn panematta mitään huomiota viimeisiin sanoihin. — Herra kreivillä on luultavasti ilmoituksia ja ohjeita kenraalimajuri Armfeltiltä?
— Minä jouduin taistelussa pääjoukosta erilleni ja murtauduin Vaasaan; sieltä tulin Pirkkiön saaristoon ja sieltä jäitse Länsipohjaan.
— Tehkää hyvin ja kertokaa taistelun meno.
Kustaa Bertelsköld kertoi sen.
— Se on ääretön onnettomuus, — jatkoi Horn totisena. — Valtakunnan varat ovat tyhjentyneet; on aivan mahdotonta lähettää suomalaisille täältä mitään apua.
— Teidän ylhäisyytenne lienee oikeassa. Ja yhtäkaikki — suokaa anteeksi rohkeuteni — ei sovi, ei saa Suomea menettää. Ruotsin varat ovat lopussa, mutta sillä on toki vielä kädet vapaina kotonansa. Kun oman ruumiin jäsen on vaarassa, kun veri omaa verta, sydän omaa sydäntä avuksi huutaa, silloin täytyy pelastuskeino keksiä. Teidän ylhäisyytenne tietää, mitä Suomi on ollut Ruotsille ja mitä se tällä hetkellä vielä on. Se puolustautuu vielä niinkuin viimeinen urho valtakunnan ulkovarustuksilla, mutta se sortuu ylivoiman alle, se vuodattaa verensä kuiviin, se kuolee. Teidän ylhäisyytenne! Suomi täytyy pelastaa, vaikka se maksaisi kaiken, mitä meillä on, oikean kätemme ja puolet elämästämme!