— Antaa hänen odottaa. Minä sanon teille, Rydholm, viisitoista talaria ja kolme äyriä pitää teidän tukaatista ottaa. Minusta tulee keppikerjäläinen, saan lopuksi panna saapasteni kannukset ja miekkani tupen panttiin. Tuhat tulimmaista, he luulevat täällä kasvavan kultaa kuin variksenmarjoja. Mitä olette maksanut voista ja sianlihasta? 68 talaria muutamista viheliäisistä tynnyreistä! Oletteko kokonaan järjiltänne? Saadaanpa nähdä, että vielä kuormastopojatkin paistavat läskiä voissa!
— Saan alamaisimmasti muistuttaa, että läski ja voi ovat teidän ylhäisyytenne omaa pöytää varten. Miehistö ja useat upseerit ovat monesti saaneet tyytyä puoliin ruoka-annoksiin, ja sentähden valittavat talonpojat, että heidän navettansa ja kanahuoneensa kohta on putipuhtaiksi ryöstetty.
— Vai niin, että talonpojat valittavat? En tiedä mitään, näettekö, Rydholm, siitä en mitään tiedä. Nuo lihavat moukat venyvät kiuastensa takana ja ajavat puuroa maaruihinsa, sill'aikaa, kun maan puolustajat elävät vedellä ja leivällä. Menkööt hiiteen! Antaapa venäläisen tulla; jumaliste! Hän kyllä opettaa heille, mistä Taavetti olutta osti. Heinäin hintaa saatte tinkiä, sanon minä. Nuo hevoskaakit syövät sekä minut että kruunun suuhunsa.
— Ratsuväen hevoset laahaavat kinttujaan rehun puutteessa, ja puolet kuormaston hevosista on kaatunut.
— Niin hakekoot ruokansa omin päinsä. Pitääkö meidän itsemme syödä heiniä, hankkiaksemme hevosille kauroja?
— Laitumet ovat vielä huonot, teidän ylhäisyytenne, ja kaikki ladot ovat tyhjät. Talonpojat valittavat, että ratsuväkemme tallaa viljan heidän pelloillaan.
— Minä hirtätän ne lurjukset ja komisarjukset päällisiksi! Pitääkö minusta heidän ahneutensa tähden tulla kerjäläinen. Teidän pitää tinkiä heinäin hintaa, Rydholm. Sanokaa heille, etteivät he saa arastella kukkaroitaan, koska ei armeijakaan arastele nahkaansa maata puolustaessaan. Soisinpa, että he saisivat moskovalaiset niskoillensa.
— Heille ehkä kävisi antaminen rahannostolippuja, jotka rauhan tultua maksettaisiin…
— Rauhan? Te puhutte asiasta, jota ette ymmärrä. Jollei piru vie kuningasta, ei rauhaa ole odotettavissakaan.
— Teidän ylhäisyytenne! — kuului yht'äkkiä outo ääni huoneen ovelta, ja pitkä henkirakuunain univormuun puettu upseeri seisoi siinä kunniaa tehden.