— Herra kenraalimajuri, te tiedätte minun ajatukseni ja hänen majesteettinsa selvän käskyn. Tahtoni on, että keskeytämme tämän puheen, ja te tekisitte paremmin, kun harjoittaisitte väkeänne edes kaikkein yksinkertaisimpiin käsitemppuihin. Lempo vieköön, nuo miehet tekevät kunniaa kuin rupikonnat!

— Suvaitkaa minun vielä tehdä yksi kysymys! Aikooko teidän ylhäisyytenne odottaa vihollista tänne?

— Minä toimin niinkuin asianhaarat vaativat.

— Mutta jos se käy kimppuumme, niin toivon, että pidämme paikkamme.
Asemamme on edullinen…

— Minä olen sanonut herra kenraalimajurille, että minä toimin niinkuin asianhaarat vaativat ja minä olen käyttävä teidän miekkaanne, jos sitä tarvitsemme. Haluatteko olla päivällisellä luonani?

Armfelt nosti, keveästi kumartaen, kätensä hattunsa reunaan. S

— Auf Wiedersehen!

Ja molemmat päälliköt erosivat — Lybecker tyytyväisenä, että oli päässyt kuulemasta muistutuksia mieheltä, jota hän sekä pelkäsi että vihasi ja jonka rinnalla hän sotilaana tietystikin tunsi itsensä tuhatta kertaa huonommaksi — Armfelt sitävastoin harmissaan ja punoen päässään keinoa, miten hän, niinkuin muinoin Themistokles, pakottaisi ylipäällikön taistelemaan. Tuskin hän oli asuntoonsa palannut, kun jo istui kirjoittamaan seuraavaa kirjettä vaimolleen Loviisalle, syntyisin Aminoff, Isnäsin kartanoon:

Rakas Loviisani!

Tämä vain pikimmältään, antaakseni sinulle edeltäkäsin tiedon mahdollisesta käynnistäni siellä, jos tulisimme voitetuiksi ja pakotetuiksi Ruotsiin pakenemaan. Tilanne täällä on toivoton, armeija kapinassa, ruokavarat lopussa ja ampumavarat viimeisistä sateista perin pilaantuneet. Toivon, ettei vihollinen toki hätyytä meitä tänäpäivänä eikä huomennakaan tässä kovin epäedullisessa asemassa, sillä jos niin onnettomasti kävisi, niin aavistan edeltäkäsin, että tappiomme on oleva täydellinen ja välttämätön. Ole kumminkin hyvässä turvassa, minä pelastan meidät kaikki, unohtaakseni sinun uskollisessa sylissäsi onnen epävakaisuuden. Suutele pientä Kustaatani, ja anna Stoltin harjoitella häntä ahkerasti sotatemppuihin; muutamain päiväin kuluttua olen kenties luonanne ja kahden viikon perästä Ruotsissa. Hyvästi! Kuolemaan asti sinun K.K.A.