Hänen sihteerinsä ei ollut vielä lopettanut huomispäivän monien ja tärkeiden asiain esitystä, kun kamaripalvelija ilmoitti nuo vastaleivotut valtakunnanneuvokset toisensa perästä: kreivi Possen, parooni Löwenin, hovioikeudenneuvos Ehrenpreussin ja valtiosihteeri Cederströmin sekä lähettiläs kreivi de Lynarin.

— Pyydä heidän ylhäisyyksiään tekemään hyvin ja astumaan pieneen salonkiin, — oli vastaus.

— Kamariherra, monsieur de Broman…

— Sano, että odottakoon vierashuoneessa.

— Viskaali Spolin…

— Aja se hävytön lurjus ulos ovesta.

Sihteeri jatkoi: — Nöyrä kirjelmä kruunun käskynhaltijalta Isokyröstä, Suomesta: Perttilän taloa koskeva perintöriita, toistaiseksi lykätty vastaajan poissaolon tähden laillisen esteen vuoksi, koska hän on valtiopäivämies.

— Tila on siitä huolimatta menetetty. Jatkakaa.

— Armonhakemus koskeva tappoa ja verivammaa kaksintaistelussa: hänen majesteettinsa on sattuneesta syystä nähnyt hyväksi armossa lieventää sotaoikeuden tuomion, koskeva luutnanttia, vapaasukuista kreivi Kaarle Viktor…

— Vaiti. Jo tiedän: vuoden virkaero ja puolen vuoden maanpako. Jotakinhan täytyy tehdä kelvottomien veljenpoikiensakin hyväksi. Entä sitten!