Kaikki oli ennakolta valmistettu. Päivä ja tunti oli määrätty. Kaikkivoivan Hornin virasta erottamiseksi ja karkottamiseksi ei tarvittu muuta kuin kuninkaan allekirjoitus; ja sitten oli jälkeläisen nimitys heti kohta seuraava.
Kuningas odotti kuningatarta työhuoneessaan, astuen levottomana edestakaisin lattiata pitkin. Hän oli käskenyt kaikkien suosikkiensa ja uskottujensa poistua, sihteeri Broman vain istui kirjoituspöydän ääressä, kuninkaan sanelun mukaan pannen paperille erästä neuvoskunnalle tarkoitettua kirjoitusta, jolla tuota itsevaltaista ja uskallettua toimenpidettä oli puolustettava.
Kuinka ikäviksi nuo valtiolliset asiat ajan pitkään kävivätkään! Kuningas muutteli ja taas muutteli tämän arveluttavan kirjoituksen lauseita, mutta ei saanut sitä sittenkään oikein mielensä mukaiseksi. Viimein heittäytyi hän suutuksissaan sohvalle, keskeyttäen sanelunsa tällä odottamattomalla kysymyksellä: — Noch nichts von Lappland? Eikö vielä mitään uutta suomalaisesta noidasta?
— Teidän majesteettinne … sanoi Broman alamaisen hämmästyneesti kohottaen katseensa kokonaan toista ainetta koskevasta, tärkeästä kirjoituksesta kuninkaaseen.
— Nun was? Sinun täytyy hankkia hänet minulle takaisin. Enemmän kuin puolen vuotta on hän minulta alinomaa päässyt menemään. Sinä olet taitamaton pöllö, Broman; tuskin kelpaat harakanvarpaita töhrimään. Eselsjunge!
— Teidän majesteettinne käskystä minä vein hänet luotettavaan talteen hoviräätälin, mestari Gerhardin vaimon luo, joka sai käskyn tarkasti sulkea ovet ja ikkunat ja olla päästämättä ketään ihmistä sisään ennenkuin teidän majesteettinne saisi tilaisuuden tuntemattomana kunnioittaa heitä käynnillään. Valitettavasti…
— Geh zum Teufel! Seuraavana aamuna hän oli tipotiessään.
— Gerhardin muori näytti minulle ikkunan, josta tyttö oli laskeutunut maahan. Sen teki hän toisesta kerroksesta, neljänkolmatta jalan korkeudesta. Käsittämätöntä!
— Käsittämätön seuraus niistä tukaateista, mitkä se kielikello on sinulta petkuttanut. Kenties olet ne omaan avaraan taskuusi pistänyt?
— Teidän majesteettinne, minun alamainen intoni…