Kysymys oli mutkaton, mutta vastaukseen tarvittiin nyt tavallista enemmän rohkeutta. Ja Esterin rohkeus lannistui kokonaan, kun hän näki vanhan rakkaan isänsä kuihtuneempana ja vanhentuneempana kuin koskaan ennen. Hän oli tuntenut hänen kätensä vapisevan päänsä päällä; kuinka voi hän vielä tuottaa hänelle surua hänen elämänsä ehtoona!
Mutta toden puhuminen oli ensimmäinen ohje, jonka hän oli pienuudestaan pitäen oppinut, ja Ester Larsson ei voinut valehdella. Hän vastasi siis vapisevalla äänellä:
— Kävin erään sairaan luona.
— Olisit voinut käydä siellä sopivampaan aikaan, — sanoi isä. — Kun sinä unohdit minut, olen minä sinua ajatellut. Kas tässä, olen lukenut läpi testamenttini ja pannut sinun osallesi entisen lisäksi vielä kuusi lypsävää lehmää. Huoletta voin nyt lähteä täältä; tulevaisuutesi on turvattu.
— Isä hyvä!
— Tulevaisuutesi on turvattu. Et lähde tyhjin käsin isäsi kodista, ja sinä tulet rikkaaseen taloon, joka sinun huolenpitosi avulla on tuleva kahta vertaa rikkaammaksi. Älä keskeytä minua, minä tiedän, mitä tahdot sanoa. Rikkaus ei merkitse kaikkea, mutta merkitsee kuitenkin paljon tässä maailmassa. Rikas on itsenäinen ja muista riippumaton, samalla kun voi tehdä hyvää muille. Käytä rikkautta hyvästi ja älykkäästi, niin se tekee sinut onnelliseksi. Se on omassa vallassasi, sillä sinä tulet talossasi hallitsemaan. Miehesi on kunniallinen mies, ja se riittää. Että hän muutoin on sinua heikompi ymmärryksen ja opin puolesta, sitä hyvä vaimo älköön koskaan surko, sillä se on molempain eduksi.
— Suokaa minulle anteeksi, isä hyvä, mutta joka kerta, kun olen nähnyt pariskuntia vihittävän, olen aina kuullut papin sanovan: vaimon tulee olla miehellensä alamainen, niinkuin Saara, joka miestänsä Abrahamia kutsui herraksi. — Te ette koskaan olisi taipunut naisen tahdon alaiseksi.
— Se on totta, mutta kaikki riippuu siitä, mitenkä Herra jakaa lahjojansa. Yksinkertaiselta mieheltä, jolla on yksinkertainen vaimo, menevät kaikki asiat päin mäntyyn. Toisen heistä tulee ajatella toisen puolesta, ja jos tämä on tullut vaimon osaksi, niin noudattakoon hän Jumalan nimessä kutsumustaan.
— Mutta se on Raamattua vastaan. Ja kuinka sellainen vaimo voi rakastaa, kunnioittaa ja pitää arvossa miestänsä.
— Tässä maailmassa ei aina kunnioiteta sitä, mikä on järkevää, vaan sitä, mikä on oikein. Kelpo mies on voinut saada vain vähäisen leiviskän älyä, mutta on kuitenkin kunnioitettava. Muuten on asia sinun suhteesi jo päätetty ja suvun vuoksi se on välttämätöntä, sillä meidän pesäämme ei saa hajoittaa. Kyllä kerran ymmärrät, että olen etuasi valvonut.