— Linnaeukselta? Mitä se merkitsee? Voitko näyttää sen toteen?
Onneksi oli Eerikillä taskussaan Eriika Lindelialta saamansa kirje, jossa tämä muun muassa kertoi, että arkkiaatteri oli saanut kirjeen kreivi Tessiniltä, joka oli luvannut pitää Eerikkiä mielessään, niin että tämä saisi jonkin kuninkaallisen stipendin. Punastuen otti Eerikki esille tämän kirjeen.
Kuningas luki sen, ja hänen otsansa kirkastui. — Eikö sinulla ole ollut mitään muuta tekemistä kreivi Tessinin kanssa?
— Ei mitään muuta, teidän majesteettinne.
— Entä ottelusi kruununprinssin kanssa? Ja valhepukusi
Drottningholmassa?
Eerikki kertoi lyhyesti sen, mitä lukija jo tietää. Hänen majesteettinsa kävi yhä tyytyväisemmän näköiseksi ja remahti viimein nauruun.
— Sanoinhan minä sen! — huudahti hän iloisesti. — Mutta he tahtoivat kaikin mokomin saada sinut valtakunnan pettäjäksi. Yhden neuvon tahdon antaa sinulle, poikaseni. Kavahda naisia; he eivät saata koskaan antaa anteeksi sille, joka kerta on loukannut heidän turhamielisyyttään. Ja ennen kaikkea, kavahda kuninkaallisen balettijoukon tanssijattaria, sillä ne neitoset osaavat käyttää kieltään yhtä nokkelasti kuin jalkojaankin. Sacre nom, ellen olisi pitänyt sinun puoltasi, olisivat he tehneet sinut pari tuumaa pitemmäksi tahi lyhyemmäksi ruusukammiossa, ja minun olisi ollut sääli nuorta miestä, joka on osoittanut niin suurta taipumusta sorvaamiseen. Menehän nyt kuitenkin Turkuun. Sinne tultuasi tahdomme armollisesti katsoa, mitä voimme tehdä hyväksesi. Yksi stipendi tullee vapaaksi syksyllä.
Eerikki luuli tätä merkiksi siitä, että saisi mennä ja kumarsi kaikkein alamaisimmasti kaikkien taiteen parhaiden sääntöjen mukaan.
— Odota, — sanoi hänen majesteettinsa. — Muistelen, että kreivi
Bertelsköldkin on puhunut puolestasi. Tunnetko kreivi Bertelsköldin?
Eerikki kertoi kiitollisesti kreivin häntä kohtaan osoittamasta hyvyydestä.