— Hänen isänsä.
— Hän ei tahdo? Sehän on mainiota.
— Hän on liian ylpeä.
— Kuinka? Liian ylpeä antaakseen tyttärensä tulla kreivittäreksi?
— Niin. Hänen mielestään porvari on yhtä hyvä kuin kreivikin, jopa joskus parempikin.
34. KUNINKAAN PUHEILLA.
Meidän kunnioitettavalla Vaasa-serkullamme näkyy olevan oma politiikkansa, — vastasi kuningas nauraen sukkeluudelleen. — Porvariskuninkaankin tulee olla itsevaltias valtakunnassaan; ei saa puolustaa kapinan tekijöitä. Neitsyt Larsson ei saa alentua niin, että rupeaisi kreivittäreksi. Meidän suuri Linnae'uksemme sanoisi: tuosta kaalimadosta ei tule Apolloa.
— Jos teidän majesteettinne on niin armollinen, että sanoo sanankaan, niin on kaikki kääntyvä hyvinpäin, — sanoi Eerikki rohkeasti. — Ei ole ensi kerta, kun kuninkaan sana oikaisee sen, mikä on vinoa suvussamme.
— Vai niin? — sanoi kuningas, josta tuo suorapuheisuus lienee tuntunut raittiilta kaiken sen alamaisen sanatulvan perästä, joka matkalla oli hänen korviaan kiusannut. — Se mahtoi tapahtua kuningas Teiren hallituksen aikana?
— Kuningasvainaja ja kuningatar Ulriika Eleonoora panivat toimeen minun vanhempaini häät ja ne pidettiin Tukholman linnassa, — vastasi Eerikki hätäytymättä. Jos teidän majesteettinne tahtoo olla niin armollinen…