— Ja noudattaa esimerkkiä? Käänny kuningattaren puoleen, poikaseni, hän on taitavampi tällaisissa hallitustoimissa, vaikka epäilenkin, olisiko hänellä tällä kertaa halua auttaa noita rakastavia. Mutta kerro minulle jotakin vanhempaisi saamasta kuninkaansanasta.
Eerikki kertoi, mitä tiesi tästä tapauksesta eikä unohtanut äitinsä käskyä muistaen mainitsemasta isän ansioita. Kuningas kuunteli häntä tarkkaavasti ja armollisesti ja sanoi sitten:
— Sano äidillesi, että hän iltapäivällä jättää paperinsa hovimarsalkka vapaaherra Löwenille, niin saadaan nähdä, mitä voimme tehdä hänen hyväkseen. Se on oleva meidän asiamme; urhoollisen sotamiehen leski ei saa puutetta kärsiä. Tuo toinen asia ei kuulu minuun.
— Teidän majesteettinne ei tiedä, kuinka asianlaita on, — jatkoi Eerikki itsepintaisesti, ja nyt hän kertoi omalla tavallaan, kuinka erään kilpailijan kosto oli tehnyt kreivi Bertelsköldin raajarikoksi.
Kuningas pudisteli päätänsä ja näytti käyvän kärsimättömäksi. Oli tullut porvariston puheille pääsyn aika.
Mutta Eerikki ei aikonut päästää tilaisuutta käsistään ja turvautui nyt apukeinoon, jonka hän varalta oli kätkenyt taskuunsa kotoa lähtiessään. — Teidän majesteettinne oli niin armollinen ja lupasi suostua pyyntööni, kun ensikerran toisin jotakin nähtäväksi, sanoi hän punastuen.
— Mitä se on?
— Se on rasia, jonka teidän majesteettinne armollisesti lahjoitti minulle, — vastasi Eerikki, ojentaen rasian esiin.
— Minä muistan sen, — sanoi kuningas nauraen. — Mutta minä olen jo suosiollisesti myöntänyt sinulle kaksi asiata.
— Ei kahta kolmannetta, teidän majesteettinne! — sanoi poika rohkeasti. — Antakaa Ester Larsson kreivi Bertelsköldille, niin kolme hyvää ihmistä siunaa teidän majesteettianne.