Ester Larsson oli käyttänyt tilaisuutta pakoon pujahtaakseen. Hän oli mennyt muiden muassa Korsholman valleille ja katseli kokonaan muuta, ajatellen näitä merkillisiä sotaharjoituksia, kun käheä ja epämiellyttävä ääni virkkoi ihan hänen korvansa juuressa: — Kaunis ilma tänään, neitsyt Larsson!
Ester kääntyi päin ja tunsi kapteeni Neptunus Gastin, jolla oli mahdottoman iso röyhelö rinnassa, kukkia hatussa ja monenlaisia muita helyjä yllään, niin että hän oli kuin juhlatilaisuutta varten koristettu keularaaka. Ester inhosi kapteenia, mutta nykyisessä asussaan oli tämä siihen määrin hullunkurinen, että Ester remahti nauruun, jota hän ei ensinkään huolinut salata.
Kapteeni Gast luuli tämän merkitsevän, että hän oli tehnyt miellyttävän vaikutuksen, ja jatkoi vastausta odottamatta: — Mastot ja märssyt, kuinka kuningas on mielistyvä Vaasaan tänä päivänä.
— Niin, varsinkin kun saa nähdä Gastin — vastasi Ester ja kääntyi selin.
Kapteeni siirtyi askelen lähemmä ja jatkoi samaan tapaan: — Kunpa hän ei vain saisi teitä itseänne kiikariinsa; niinhän te olette korea kuin vastamaalattu keulakuva.
— Se on isän syntymäpäivän vuoksi, jos välttämättömästi tahdotte tietää, — vastasi Ester yhä selin ollen.
— Isän? — jatkoi hänen ahdistelijansa. — Tiedättekö, punaisin ruusunnuppuseni, että minä olen purjehtinut teidän vanavedessänne aina siitä asti kuin tulin kotiin, ja minulla on teille mitä keltaisinta Tukholman kultaa. Minä koristan teidät komeilla viireillä kannesta mastonhuippuun saakka, kun vain osoitatte pienintäkin myöntymystä.
— Mitä nyt? — vastasi Ester närkästyen. — Enkö ole sanonut teille, ett'ette koskaan saa loruta mokomia tyhmyyksiä.
— Jos painaisin mieleeni kaikki neitojen laverrukset, olisi laivassani liiaksikin lastina höyheniä ja untuvia. Jos ette tahdo minua, niin näyttää kompassinne hulluun suuntaan, neitoseni; ei virta minua sentään väärään vie. Teidät pitää minun kumminkin saada, maksoi mitä maksoi, se on nyt kerta laivakirjaan kirjoitettu; nyt olen valmis purjehtimaan, ja nyt lasken suoraan isää kohti, kosimaan.
— Laskekaa kiviin ja kallioihin, niinkuin teitte Santahaminan luona! — vastasi Ester ylenkatseellisesti. — Ennenkuin Gast minut saapi…