— Ei mikään kunnia voi teidän majesteetillenne olla suurempi kuin se, että olette valtakunnan pelastanut.

— Niinkö luulette? — kysyi kuningas miettiväisenä. — Voi, hyvä kreivi, pahanpäiväinen myssy on tällä hetkellä enemmän arvoinen kuin koko minun kruununi!

Puhellessaan he olivat tulleet lähelle puiston aitausta, ja ennenkuin Scheffer ennätti vastata, kaikui sen toiselta puolelta paimentytön raikas laulu, kun hän polkua pitkin ajoi lehmiään laitumelta. Kävelijät kuulostivat. Se oli muuan noita sulosointuisia lauluja, jotka Ruotsissa niin usein ikäänkuin leikittelevät lehdissä ja puunlatvoissa:

Ja kun morsian oon, kun kruunun saan, — mä kukissa loistan — niin sorjana tanssin mä, valio maan, — pois huoleni poistan.

On kruununi vihanta, kaunoinen,
— mä kukissa loistan. —
Ei kruunua toist' ole vertaa sen,
— pois huoleni poistan.

Mua kumohon tanssi ei poikaset nuo, — mä kukissa loistan. — En kruunuain kultaista peikolle suo, — pois huoleni poistan.

— Kas siinä ennustus! — naurahti kreivi Scheffer.

— Niinpä todellakin, — vastasi kuningas Kustaa hymyillen. Minäkin olen pitävä huolta siitä, ettei kukaan minua kumohon tanssi, ja toivonpa silloin, etteivät peikot saa kruunuani.

8. ISÄNMAA HUUTOKAUPALLA MYYTÄVÄNÄ.

Tukholman valtiopäivät puhallettiin alettaviksi kesäkuun 13. p. 1771, ja jokainen valtiopäivämies valmistautui, jollei juuri hyödyttämään isänmaatansa, niin kuitenkin siitä hyötymään.