— Tuossa on herralle repaleensa! huusi vihastunut talonpoika hänen peräänsä. — Toisella kertaa herra tietäköön huutia, kun puhuu vapaille talonpojille.
— Lempo soikoon, ettei minulla ollut kultarahoja, murisi hattujen lähettiläs pahoilla mielin, portaita alas mennessään. Ajat huononevat huononemistaan, ja nuo talonpoikaislurjukset käyvät päivä päivältä yhä röyhkeämmiksi. Ennen sai heidät tanssimaan pillinsä mukaan oluthaarikasta, nyt ei edes riitä, että tukkii heidät setelirahoilla täyteen kuin makkarat; pitää, mukamas, olla hopeakannu tai rannerengas emännälle tai kukkaro täynnä oikeita tukaatteja! Olen varma, että myssyt ovat ehtineet ennen meitä ja antaneet tyhmän suomalaistolvanan kuulla kullan helinää. Hän äänestää vastustajaamme, se on päivänselvää, ja sen saa kuningas siitä, että kitsastelee.
— Jos hattujen rehellisyyden laita on tuollainen, niin heitän heidät helkkariin, — ajatteli puolestaan Joonas Perttilä, istuutuen päivän kunniaksi kaapimaan pois partaansa omassa pajassaan taotulla partaveitsellä. — Myssyt ovat varmaankin rehellisiä ihmisiä, jotka eivät salateitä konttaile päämaaliinsa. Siirryn myssyjen puolelle; saammehan me köyhät suomalaiset talonpojat silloin edes elää rauhassa venäläiseltä.
Tuskin hän oli tullut tähän mielestään viisaaseen päätökseen, kun taas koputettiin ovelle, mutta tällä kertaa melkoista jykevämmällä nyrkillä. Ovi aukeni, ja sisään saapasteli eräs entinen talonpoikaissäädyssä toiminut valtiopäivämies, joka, sitten kun hänen talonsa oli joutunut myytäväksi, oli perustanut viinapolttimon kenraali Pechlinin tilalle ja jota käytettiin juoksemaan myssyjen johtajain asioita vanhojen ystävien luona talonpoikaissäädyssä. Mies oli röyhkeä ja raaka ja omansa vaikuttamaan talonpoikiin tungettelevalla käytöksellään, joka oli olevinaan suoruutta, ja verrattomalla hävyttömyydellään, joka oli olevinaan perehtymistä asioihin.
— No, mitäs kuuluu, äijäseni, — sanoi tämä arvoisa asiamies istuutuen toiselle noista kahdesta maalatusta tuolista, sillä useampia ei huoneessa ollut. — Terveys hyvä ja runsaasti rahaa? Mitä hittoja, Perttilä, aiotteko laittautua keikariksi? Antakaa parran kasvaa, ukkoseni, ja antakaa kuninkaan lellikkien nuolla leukojaan. Me olemme vapaita talonpoikia, jotka emme osaa sanojamme sieviksi sommitella, ja naamamme saa kelvata semmoisenaan. Onko tapanne ottaa ryyppyä aamutuimaan? Minä puolestani juon mieluummin ruotsalaista olutta.
— Kuka te olette? kysyi Perttilä, joka ei ollut miestä ikinä nähnyt ja jota tämän tungettelevaisuus harmitti.
— Kukako olen? Sepä oli kysymys. Kuuluupa, että olette vielä nahkapoika valtiopäivillä. Muuten tuntee koko Ruotsi rehellisen vanhan Hallbergin, joka ei ilmoisna ikänään ole kumarrellut ylhäisiä eikä alhaisia. Mutta sama se; jos tahdotte ystävän, johon voitte luottaa ja joka on talonpoika sekä sielun että ruumiin puolesta, niin sanokaa vain sana. Miksette tullut eilen Auringon ravintolaan? Me talonpojat neuvottelimme siellä valtakunnan parhaasta, niin että nurkissa natisi. Tässä on tuleva toinen ääni kelloon, saattepa nähdä, ja nyt me aiomme pistää kuninkaan oikeaan saappaaseemme ja herrat vasempaan. Aiomme äänestää Elfsborgin läänistä kotoisin olevaa Jooseppi Hanssonia; se on miesten mies, ja senpätähden hänet äänestettiin pois säädystä kaksi vuotta sitten, kun hatut syöttivät meille ranskalaisia makeisia. Lyönpä vetoa tulevaksi jouluksi aiotusta juottoporsaasta, että ajattelette samoin kuin minäkin. Köyhiä he ovat kuin heinäsirkat ja lumihuttua he meille tarjoilevat; mutta rehellinen mies ansaitsee päivärahansa, se on minun katkismukseni, ja te olette saava, mitä teille on tuleva, Perttilä. Mitä sanotte viidestäkymmenestä plootusta? Sillä saatte kyllä aika härän ja sitäpaitsi silkkihuivin tervetuliaisiksi emännälle.
— Viisikymmentä plootua? — vastasi Joonas, joka nyt rupesi oivaltamaan, mihin päin puhe kääntyi. — Täällä oli äskettäin herra, joka tarjosi sataa.
— Vääriä seteleitä, pelkkää peijattua varkaan tavaraa, uskokaa se,
Perttilä, niin totta kuin olen talonpoika ruumiiltani ja sielultani.
No, olitte kai niin viisas, että annoitte hänelle matkapassin alas
portaita.
— Niin tein.