— Eläköön kuningas! — huusi johtaja.
— Eläköön kuningas! — kaikui kohta kaikkien huulilta.
19. VEHKEILIJÄ VEHKEILIJÄÄ VASTAAN.
— Neuvoksen paikka! Voitte olla varma neuvoksen paikasta, mutta ei vielä! — virkkoi kreivi Bernhard Bertelsköld, huulilla tuo ivallinen hymy, joka hänelle sopi niin oivallisesti hänen omasta mielestään ja jota hänellä nyt ei ollut vähintäkään syytä peitellä, sillä hän istui yksin työhuoneessaan, silmäillen muutamia kirjeitä, jotka hänen palvelijansa José juuri oli hänelle tuonut. — Ei vielä? Olen teille suuressa kiitollisuudenvelassa, hyvä parooni Sprengtporten. Olette epäilemättä viisaimpia miehiä ja, jos itseänne saa uskoa, paras vehkeilijä koko Ruotsissa. Mutta te unohdatte, että teille mahdollisesti voisi löytyä kilpailijakin. Pidätte itseänne niin voittamatonna ja meitä muita vähäisiä kuolevaisia niin vartavasten kuonokoppaa varten luotuina, että luulette voivanne heittää meille muille tuommoisia pieniä sokeripaloja, tuommoisia jos ja koska, niinkuin on tavallista, kun tahdotaan rakkikoiria istumaan. Minua todellakin haluttaa vähän kujeilla kanssanne, jos ei muuta varten, niin pitääkseni teille tarpeellisen luennon kainoudesta… Neuvoksen paikka! Sepä on, kautta kunniani, pauvre offert näihin aikoihin, ilman välipuheitakin. Puuttui vain tuo ei vielä, joka teki suorastaan naurettavan vaikutuksen. Ja kuinka erinomaisen maltillisesti minä vastasinkaan, koettaessani pysyä totisena: "Niinkuin suvaitsette; olen nöyrin palvelijanne!" Olisipa voinut luulla minua Espanjan grandiksi, joka pitää jalustinta tyhmälle infantille. Minun täytyy tosiaankin ihmetellä itseäni.
— Mutta katsokaamme, — jatkoi hän, avaten keveällä kädellä kirjeen toisensa perästä. — Isältäni? Tietysti taaskin nuo vanhat valitusvirret… Oikein. Hän on sairas surusta ja ikävästä. Madame on tietysti korvaamaton, kuka nyt katsoisi karjaa ja hoitaisi kanoja ja lukisi illalla ääneen mon cher papalle. Hän on ottanut kotiopettajan Veralle — erään neiti Sjöbladin. No, siinä nimessähän on toki hiukan sointua. Saadaanpa nähdä, että vanha Celadonimme rakastuu häneen ja vielä naipi hänet. Enhän juuri ole, par hasard, ihastunut emintimiin, mutta jos ei Pohjanmaan tervanhajua saa muuten haihdutetuksi talosta, niin à la bonheur!… Paul on Upsalassa ja harrastaa tieteitä erään nuoren, Thorild-nimisen miehen kanssa…
Kreivi Bernhardin katsanto synkistyi. Hän sytytti yht'äkkiä kirjeen väkiviinalampusta, joka tätä varten aina paloi hänen pöydällään. Kirjeessä oli sana, joka poltti hänen kättänsä. Hän ei saattanut lukea veljensä nimeä.
— Mitä näen? — jatkoi hän avaten uusia kirjeitä. — Rakastettavalta markiisittareltani! Ja niin tuoksuva! Hän kutsuu minua huomenillalla soirée en familleen. Olisi sydämetöntä loukata häntä refusellä. — Lejonramilta! Hän pyytää viittäsataa riksiä. Hyvä! Hän saa sata. Minä ehkä tarvitsen häntä… Hägerflychtiltä? Hän lähettää minulle miekkailuhaasteen pienen Lisetten vuoksi. Tyhjää touhua, me syömme päivällistä yhdessä ja lasi tokaijia on ainoa hyvitys, minkä hän vaatii… Asessori Mannelinilta. Hän pyytää puoltolausettani hovioikeudenneuvoksen virkaan. Hyvä on! Aletaan jo aavistaa vaikutusvaltaani. Voisimmepa tehdä poikkeuksen tuon aatelittoman suhteen, jos ei muuta varten, niin tehdäksemme kiusaa. Aha, rovasti Larsson! Hän on yksi niitä kaloja, joiden eteen nerokas esimieheni on kehoittanut minua nuottaani potkemaan… Arvasinhan sen: kokonainen saarna neljällä neljännessivulla. Jättäkäämme lukematta kolme ja puoli sivua ja ottakaamme selko lopussa olevasta sens moralista…
— Aika liukasta semmoisen paksun lihamakkaran puheeksi! — jatkoi kreivi silmäiltyään viimeisiä rivejä. — Hurskas mies antaa kaikkein nöyrimmästi kumartaen tietää, että hän on valmis julistamaan pirun pyhimykseksi, kunhan vain uskollisesta palveluksestaan aikoinaan saa piispan hiipan palkakseen. Mutta tätä nykyä ei voida mitään tehdä; sääty on rutihullu … ei, kuules kuinka hän ylistelee arvoisia virkaveljiään!… Ja hänen itsensä täytyy tätä nykyä ulvoa susien kanssa — hän tarkoittanee paimenia — kunnes hän korkeasukuisen herra kreivin y.m. eteen voi laskea alamaisen kunnioituksensa kiitosuhrina uskollisuuden alttarille… Oivallista! Mies on saanut myssyiltä paremman maksun, mutta tahtoo pitää paluumatkan avoinna siinä tapauksessa, että vielä sattuisimme pääsemään rahoihin. C'est fini, hyvä Svenska Bottenin parooni! Sitä porttia ette korupuheilla murra. Mitä minun on tekeminen? Minä panen eteenne tämän kallisarvoisen, dogmaattisen mestariteoksen, ja te tulette ymmärtämään, että pappien suhteen emme voi muuta kuin pyytää heiltä rippiä ja synninpäästöä.
— Tahdon kuitenkin, niin paljon kuin mahdollista, totella käskyä, — mietti kreivi edelleen. — Nyt on siis tullut talonpoikain vuoro… José!
Kamaripalvelija tuli.