Herrojen puhelu keskeytyi tähän, kun muutamat maltillisemmat tulivat pyytämään puheenjohtajaa tyynnyttämään salissa syntynyttä myrskyä. Sprengtporten meni sinne. Hänen kotkansilmänsä kiiti yli aaltoilevan väkijoukon ja oivalsi heti aseman vaarallisuuden.
— Hyvät herrat, — sanoi hän tyynesti, mutta voimakkaalla äänellä, jonka kuuluessa hälinä vaikeni, — olemme täällä keskustelemassa isänmaan pelastuksesta emmekä puolueriidoista. Tahdotaan panna koko neuvoskunta viralta, ja me olemme siitä yksimielisiä, että se on vievä koko valtakunnan häviöön.
— Ynnä aatelin, — murahtivat muutamat.
— Ynnä aatelin, se on totta. Ja sen vuoksi valtakunta on pelastettava, ynnä aateli; eikö se ole kaikkien meidän ajatuksemme?
— Niin on! — huudettiin joka taholta.
— Huhtikuun 11. p. on asia käsiteltävänä aatelittomissa säädyissä ja meillä on nyt jo 8. p. Jos herrat tahtovat syistä, joita en nyt voi ilmoittaa, mutta jotka kohta tulevat kaikille tunnetuiksi, myöntää minulle kolmen päivän lisäajan järjestääkseni asian, niin lupaan, että, ellemme silloin ole onnistuneet, kaikki menemme lähetystönä kuninkaan luo ja pyydämme valtiopäiväin lakkauttamista.
— Kolmen päivän kuluttua se on liian myöhäistä, — väittivät moniaat.
— Kolmen päivän kuluttua on kerho ehkä lakkautettu, — nurisivat toiset.
— Päinvastoin — hymyili johtaja — on minulla varma tieto siitä, että kerhon kannatusrahat, jotka on uhattu pidättää, maksetaan taas ylihuomenna.
— Olkoon menneeksi, me odotamme! — oli vastaus, sillä iloinen uutinen kerhon kannatuksesta oli yht'äkkiä tehnyt merkillisen rauhoittavan vaikutuksen mieliin.