— Ja yömyssyn peruukin päälle! — lisäsi sotaoikeuden auditööri, jolla oli irtotukka niin tuuhea, että se olisi sopinut malliksi Göötan jalopeuran harjalle.

— Lempo vieköön kaikki myssyt! — huusi muuan punaverinen kapteeni, joka oli tottunut käymään suoraan asiaan. — Menkäämme huomenna suoraan kuninkaan luo ja pyytäkäämme tekemään loppu akkain loruille! Jos se ei auta, tiedän keinon, jota meidän sopii käyttää myssyjä vastaan.

— Olkaa hyvä ja saattakaa meidät osallisiksi viisaudestanne, Mihin toimiin meidän on ryhtyminen myssyjen suhteen? — kysyi eräs pisteliäs asessori, joka enemmän harrasti mutkateitä.

— Tämmöisiin! — virkkoi kapteeni, veti esiin taskustaan sinisen nuuskanenäliinan ja solmisi sen nurkat kiinni, niin että siitä tuli myssy, teki sillä sitten liikkeen, jota ei voi kuvata, ja heitti sitten tuon tekaistun myssyn suureen avonaiseen uuniin, jossa liekit sen tuossa tuokiossa nielivät.

Äänekkäillä hyvä-huudoilla vastasi osa seurueesta tähän temppuun, joka liiankin hyvin sopi kiihtyneeseen mielialaan, jotavastoin toiset menivät päällikön luo pyytämään, että hän estäisi ajattelemattomien päätöksien tekemistä.

Eversti Sprengtporten istui sivuhuoneessa kiintyneenä tuttavalliseen keskusteluun kreivi Bernhard Bertelsköldin kanssa, joka — ollen rikas, korkeasukuinen ja älykäs — heti ensi esiintymisellään oli kohonnut huomattavaan asemaan hattujen johtajien joukossa.

— Olkoon niin, — sanoi eversti matalalla äänellä ranskaksi. — Te teette ensi aluksi parastanne pappien suhteen. Jos onnistumme erottamaan heidät toisista, on meillä kaksi säätyä kahta vastaan, ja voitto on meidän. Jos se ei onnistu, niin koetatte talonpoikia; jos ei sekään onnistu, on asemamme epätoivoinen, ja meidän täytyy ryhtyä muihin keinoihin.

— Unohdatte, hyvä parooni, että käytettävänämme on vielä kolmaskin sääty, jota raha vallitsee ja hallitsee, virkkoi Bertelsköld.

— Älkää toivokokaan voivanne vaikuttaa porvareihin, — virkkoi taas olkapäitään kohauttaen Sprengtporten. — Porvarissäädyssä on kansanvallan varsinainen ahjo, se ei koskaan ole tyytyvä vähempään kuin koko valtaan ja se tahtoo yksin nauttia koko voitosta. Mitä teihin itseenne, hyvä kreivi, tulee, niin voitte olla varma neuvoksen paikasta, mutta ei vielä!

— Niinkuin suvaitsette. Olen nöyrin palvelijanne.