— On siis instrueerattu, että me huomenna kello 9 precideeraamme itsemme Suurkirkkoon ja confundeeraamme tulevan situationimme? — kysyi edelleen puhemiehen rouva.
— Olkoon menneeksi, — vastattiin.
— Haluavatko rouvat abstraheerata itsensä tänne luokseni matkalla kirkkoon? Koska satun logeeraamaan Kauppatorin luona aivan lähellä kirkkoa, niin voimme accompagneerata toistemme conduitiä.
— Kiitämme nöyrimmästi, jos saamme luvan, — vastasivat rouvat ja poistuivat syvään niiaillen.
21. VALTIOROUVAIN PENKKI.
— Menetkö tänään kirkkoon, rakas ystäväni? — kysyi rouva Larsson mitä viattomimmin katsein ukoltaan pyhäaamuna, sittenkun hän koko yönä ei ollut saanut unta silmiinsä ajatellessaan uutta salaperäistä valtioneuvoksettaren arvoaan.
— Ei ole aikaa, — vastasi ukko jurosti.
— Aion Suurkirkkoon, ellei sinulla ole mitään sitä vastaan, — lisäsi hänen uskollinen, hyvin kasvatettu puolisonsa.
— Vai niin.
— Rovasti Wijkman saarnaa taivaan valtakunnan suurimmasta. Hän on hyvä saarnamies ja niin isänmaallinen!