— Suokaa anteeksi hänelle, teidän majesteettinne! Hänen olisi pitänyt viettää tämä talvi Tukholmassa tarkistaakseen mielipiteitään.
— Niinkö luulette? Mutta Parisi on kuitenkin aina Parisi. Minä näytän teille mitä viehättävimpiä kirjailukaavoja, jotka juuri sain postista. Muistatteko nuorta Vestristä, tuota kaunissääristä tanssijaa, isänsä poikaa? Hän kirjoittaa ja ehdottelee minulle toden teolla, että tilaisin balettiseuran Tukholmaan. Ja pieni, sievä Morelli — kuningasvainajan ensimmäisen tanssijattaren tytär, sen, joka oli mukana Kiinaa vihkimässä ja jonka hänen kilpailijansa sitten myrkytti Bolognassa — mitä luulette hänen haluavan? Hän tahtoo kaikin mokomin tulla tänne ja tanssia kruunausjuhlassa.
— Eipä haittaisi, jos teidän majesteettinne tilaisi hänet tanssin opettajattareksi esim. porvarissäädylle. Mutta haluaako teidän majesteettinne istua? Meillä on pieni, hyvin vaatimaton pas de printemps. Se on vanha nouveauté, jota kuulemma tanssittiin Tukholmassa kolmekymmentä vuotta sitten kreivi Tessinin luona.
— Kreivi Tessinin luona? Ah! Minä muistelen kuulleeni siitä puhuttavan. Se oli silloin, kun kuningatarvainaja meni tainnoksiin tuntiessaan neiti Tauben. Silloin tanssi kevään osaa eräs pieni, suloinen parvenue, eräs bourgeoisien tytär, joka kuuluu escamoleeranneen neiti Stenbockin puvun. Hänet sitten nai kreivi Bertelsköld, meidän espanjalaisen chevalierimme isä. Kreivi Tessin kertoi minulle siitä kerran siihen aikaan, kun minä ja hän vielä olimme hyvät ystävät.
— Ah! — huudahti markiisitar, ilmeisesti hämmästyen. — Aioin juuri pyytää saada teidän kuninkaalliselle majesteetillenne esittää nuoren henkilön, joka, ellen erehdy, on saman kreivi Bertelsköldin poika hänen toisesta naimisestaan mainitun henkilön kanssa.
— Ai, ai, hyvä markiisittareni, kun teidän ikäisenne nainen suosittelee nuorta miestä, niin voi vannoa, että hänellä on siihen hyvin vaikuttavia syitä. Toivon ainakin hänen olevan ruman, yksisilmäisen, köyryselkäisen tai ainakin maisterin, sillä silloin voivat muut ihailijanne olla huoleti.
— Teidän majesteettinne suvaitsee tehdä hyvin ja arvostella itse.
Tässä hän on… Kreivi Paul Bertelsköld…
Kuningas katseli mielihyvin solakkaa, kaunista nuorukaista, jonka yksinkertainen musta puku, kaino puna ja mustat, surulliset haaveksivat silmät enemmän muistuttivat jonkin murhenäytelmän päähenkilöä kuin sitä kohteliasta ja keikaroivaa kaartinupseeria, jonka kuningas luultavasti oli odottanut näkevänsä.
— Madame, — sanoi Kustaa III hymyillen ja sanomattoman viehättävästi, — minä surkuttelen teidän ihailijoitanne!
— Uskallan uskoa, että teidän majesteettinne erehtyy ensi kerran elämässään, — virkkoi kaunis markiisitar peittäen viuhkallaan osan kasvoistaan, jotka eivät vielä olleet unohtaneet punastumisen taitoa.