Kuningas katseli katselemistaan nuorta miestä. Hän ihaili kaikkea kaunista, ja onhan huomautettu, että kaikki Kustaa III:n suosikit olivat komeita miehiä. — Onko teillä mitään toivomusta, jonka voisin toteuttaa? — kysyi hän Paulilta. — Tunnen isänne ja veljenne. — Iloitsen saadessani nähdä teidät hovin palveluksessa.
— Kiitän teidän majesteettianne, — vastasi Paul. — Mitä tätä nykyä toivon, sitä ei teidän majesteettinne voi täyttää.
— Mitä se on?
— Etsin äitiäni.
— Ken tietää? Kertokaa minulle tuo asia. Minäkin tavallani tunnen äitinne.
26. KIRJEITÄ JA VAROITUKSIA.
Kolmantena päivänä niiden tapausten jälkeen, joista edellisessä luvussa on kerrottu, istui Paul Bertelsköld varhain aamulla yksinkertaisessa huoneessaan Pienen Uudenkadun varrella Tukholmassa, kun hänelle tuotiin kirje, joka oli tullut postissa Upsalasta edellisenä iltana. Hän tunsi isänsä käsialan, mursi sinetin ja luki kirjeen sekavin tuntein. Se sisälsi, paitsi ilmoituksia yksitoikkoisesta elämästä Falkbyssä, joukon isällisiä neuvoja, muun muassa sen, että Paulin heti kohta pitäisi sopia veljensä Bernhardin kanssa, koska muussa tapauksessa veljesten eripuraisuus oli vievä heidän isänsä hautaan.
— Ei sanaakaan äidistäni! — huokasi nuorukainen synkästi.
Mutta hän erehtyi. Kirjeen kolmannella sivulla oli jälkikirjoitus, jota hän ei heti ollut huomannut.
— "Rakas poikani", — kirjoitti kreivi neuvottomuuden ja liikutuksen sekaisin tuntein, minkä helposti voi lukea jokaisen rivin välistä. — "En tahdo jättää sinua tietämättömäksi siitä, että me olemme saaneet kirjeen kreivittäreltä, äidiltäsi. Se tuli postissa Tukholmasta ja kertoi, että hän on terve ja joka päivä sulkee meidät kaikki rukouksiinsa. Meidän ei pidä, kirjoittaa hän, koettaa saada selkoa hänen asuinpaikastaan: hän asuu hyvien ihmisten luona eikä kaipaa mitään muuta kuin sitä onnea, että vielä kerran elämässä saisi syleillä meitä, minkä kaiken hän jättää Jumalan kaikkivaltiaan käteen. Hän sanoo usein saavansa tietoja meistä, vaikken tosiaankaan ymmärrä, miten se on mahdollista. Sinun suhteesi näyttää hän olevan hyvin huolissaan, mutta ilmaisee tyytyväisyytensä neiti Sjöbladin tapaan kasvattaa Veraa ja antaa siinä asiassa tarkkoja määräyksiä. Neiti Sjöblad onkin varsin rakastettava ja älykäs ihminen, johon voi kaikessa luottaa. Voi hyvin, rakas poikani! Uskollinen isäsi K.V.B."