— Huhutaan, että siinä suvussa ei koskaan ole ollut kahta veljeä, jotka eivät olisi olleet toistensa ankarimmat viholliset, eikä ole vielä kulunut päivää enemmän aikaa siitä, kun kaksi heistä ampui toisensa kuoliaaksi ja kaivoi toisensa maahan Carlbergin luona.

— Vai niin.

— Raatimies Falkberg on taalalainen, — hymyili pormestari Haeggström, joka katsoi kaskun niin onnistuneeksi, että tarjosi hyppysellisen espanjannuuskaa.

— Kiitos tarjoamasta, — jatkoi raatimies, — se kuuluu tapahtuneen siitä syystä, että he riitaantuivat erään markkreivittären vuoksi…

— Asiasta toiseen, hyvät herrat, kas täällä on aivan erinomainen makupala Riksfiskalenissa, — virkkoi hoikkasäärinen norrteljeläinen apteekkari, tunnettu valtiopäivärunoilijana. — No tämä nyt vasta on oikein pontevasti ja rehellisesti kirjoitettu ilman mitään turhia koukuttelemisia. On sitä koko kanalja mieheksi kirjoittamaan kauniisti ja opettavasti: "Kuinka kauan pitää rehellisten ruotsalaisten sietää, että ulkomaalaiset konnat, kujeilijat ja irstas roskaväki, joka lihottaa itseään rehellisen kansan hiellä ja verellä, hutiloivat maan onnen kanssa?…" Kas, se koskee, hyvät herrat. Tuo on jo hiukan terävämpää kuin Cicero, vai kuinka?

— Lue eteenpäin! — jatkoi muuan maustekauppias, joka myi aatelittomille tavaraansa.

"Hyvin tunnetaan eräs K——kadun varrella oleva huonomaineinen talo, jossa joka ilta häpeämättömyys levittelee riikinkukon pyrstöään kuninkaallisen armon päiväpaisteessa ja jossa pahe herkuttelee itkevän hyveen verisillä kyynelillä. Tunnetaan myös eräs ylevä patarouva, joka nimittää itseään Mark——r E——t ja joka kertoo jokaiselle, joka vain viitsii kuunnella, että kaikki ruotsalaiset ovat tyhmempiä kuin teurassonnit, minkä hän sitovasti todistaa sillä, että hän nyt yli puolen vuotta on heitä niin sanoaksemme potkinut portaista alas. Tiedetään myös, että mainittu patarouva, jolla on hyvä silmä ruutukuninkaaseen…"— Olkaa hyvä ja huomatkaa: Rouva ja Kuningas! Se on komeaa. Hyvät herrat, olen niin lainkuuliainen alamainen kuin muutkin, mutta minä väitän, että Riksfiskalen on Ruotsin paras sanomalehti ja sen toimittaja, maisteri Bollfras, on todellinen isänmaanystävä, jota hänen kansansa aina tulee kiittää.

— Tietysti, — jatkoi pormestari uudestaan nuuskaten.

— Tätä nykyä hän kynsii aatelisia, mutta eikös se ollut sama Bollfras, joka syksyllä kynsi kaiken kunnian aatelittomilta säädyiltä?

— Oli, oli! — huusivat muut vuoroonsa.