Taaskin nauroi ivallisesti viisaiden kuningas, joka oli salvattu hullujen joukkoon.
Kuningas otti esille medaljongin, joka riippui silkkinauhassa hänen povellaan ja näytti sormusta.
— Varokaa itseänne, sire, — huudahti Paul Bertelsköld. Mutta se oli liian myöhäistä. Hullu heittäytyi salaman nopeudella hämmästyneen kuninkaan päälle, tarttui häntä tiikerin raivolla kaulaan, ja jos ei Paul, joka oli seurannut kaikkia hänen liikkeitään, äkkiä olisi heittäytynyt väliin ja riistänyt villipedolta hänen uhriansa, niin olisi Kustaa III:n hallitus päättynyt siihen, Ruotsin kaiken mahdin voimatta sitä estää.
— Ma foi, sanoi kuningas teeskennellyn tyynesti, posket kalpeina, — viisaiden kuningas ei ole suosiollinen meitä muita, epäviisaita hallitsijoita kohtaan. — Tulkaa Bertelsköld; olen kuullut tarpeekseni.
Ovi suljettiin, ja kuningas poistui. Hän oli saanut tarpeensa kullantekotaidosta.
Hullu jäi sinne. Mutta hänen synkkä mielensä kuohui kauheasti. Hän juoksi kuin hurja seiniä ja ovia vasten. Hän kiipesi notkeudella, jota ei olisi voinut aavistaa, sileää seinää myöten korkeaan pienoiseen ristikkoikkunaan ja takoi päätään sen rautoihin. Hän huusi täyttä kurkkua tahtovansa murskata koko maailman, jollei hänelle annettaisi sitä kallista kalua, joka hallitsi tähtiä ja mielin määrin muutti, ylläpiti tai kukisti koko maailman rakennuksen.
Vasta myöhemmin illalla kuulivat vartijat melun hiljenevän ja uskalsivat mennä sisään, pannakseen raivoisan hullun kahleisiin. He löysivät hänet makaamasta liikkumatonna lattialla. Viisaiden kuningas oli kuollut hullujen joukkoon.
Kyyristyneenä nurkkaansa istui vanha Larsson katsoen hämmästyneenä toveriaan. Järjen kipinä näytti välähtävän hänen hulluutensa yön läpi. Himmeät muistot menneistä ajoista, jolloin Raamattua joka päivä luettiin hänen isänsä talossa, näyttivät kohoavan hänen huulillensa ja hän jupisi hiljaa itsekseen:
"Hanki itsellesi viisautta, sillä se on kultaa parempi, ja äly on jalompi omistaa kuin hopea."
"Mutta tämän maailman viisaus on Jumalan edessä hulluus. Niinkuin kirjoitettu on: Hän vangitsee viisaat heidän hulluudessaan."