— Täydellisesti. Minulla on heti kunnia…
— Mitä? Ehkä on teillä suunnitelma taskussanne?
— Minulla on heti kunnia antaa hänen majesteetillensa tieto teidän ylhäisyytenne jalosta tarjouksesta.
— Kuulkaa, ystäväni, — sanoi kenraali kylmästi, — oletteko järkevä vai hullu?
— Aioin juuri teidän ylhäisyydeltänne kysyä sitä samaa.
— Vai niin. Avosydämisyys avosydämisyyttä vastaan. Tahdotteko siis ennemmin menettää päänne kuin päästä majuriksi? Tahdotteko ennemmin tuhota kuin pelastaa isänmaanne?
— Teidän ylhäisyytenne voi ennemmin kääntyä niiden raukkain puoleen, jotka tahtovat myydä itsensä enimmän tarjoavalle. Uskallan olla sitä mieltä, että kunnon miehet ne ovat, jotka pelastavat isänmaan, eivätkä suinkaan petolliset petturit.
— Oh, kuinka opettavaista! Mutta voihan hyväntahtoinen ehdotukseni nyt sentään jäädä meidän salaisuudeksemme?
— En ymmärrä, miksi olisin siihen velvoitettu.
— No, pitäkää sitten kaikkea leikkinä. Hyvästi, herrani. Toivotan teille paljon onnea, kun vasta tapaamme toisemme paremmassa paikassa.