Mutta markiisitar nousi ylös. — Hyvästi! — sanoi hän murtuneella äänellä. — Huomenna tähän aikaan on kohtalomme ratkaistu.
Sen sanottuaan tarttui hän Paulin käsivarteen ja meni taas vieraiden joukkoon, astuen sinne yhtä keveästi kuin ennenkin, kauneilla huulillaan tuo viehättävä hymyily. — Nyt tiedän kaikki, teidän majesteettinne! — laski hän leikkiään. — Nyt tunnen sen ruman punamyssytontun, joka ratsastaa teidän majesteettinne tuolilla teidän kirjoittaessanne, sire, ja joka kuiskaa teille noita ihmeteltäviä asioita, joilla ihastutatte maailmaa. Olisin hyvin utelias tietämään, mitä hänellä tänä yönä on teille sanottavana.
17. 19. P:NÄ ELOKUUTA.
Kuningas oli käyttänyt osan yöstä kirjeiden kirjoittamiseen ja sen jälkeen tarkastanut vartijoita. Hän oli nyt palannut retkeltään ja istui miettiväisenä ja unetonna työhuoneessaan.
— Paljonko kello on?
— Puoli kolme aamulla.
— Joko sarastaa?
— Ei vielä, teidän majesteettinne.
— Pankaa maata etuhuoneeseen, Bertelsköld. Olette paljon valvonut, ja se päivä, joka koittaa, voi koettaa voimiamme.
— Kiitän teidän majesteettianne. Minua ei nukuta.