— Kas perkele! Oletko sinäkin täällä? — huusi Leo ihastuen. — Kääri hihasi, ja me möykytämme heidät mustelmille jok'ikisen! Eläköön kuningas!
Mutta sen sijaan kääntyi Paul päin vihastunutta väkijoukkoa ja koroitti taas äänensä niin paljon kuin mahdollista:
— Jokaisen rehellisen ruotsalaisen, joka tänään huutaa: eläköön vapaus! tulee myöskin huutaa: eläköön kuningas! Meidän kuninkaamme tahdotaan vangita, mutta se ei saa tapahtua, niin kauan kuin rehellinen ruotsalainen sydän sykkii. Ja siis huudan vielä kerran: eläköön kuningas!
18. RIEMUHUUTOJEN KAIKUESSA.
Paul Bertelsköldin lyhyt puhe teki nähtävästi paremman vaikutuksen kuin edellisen puhujan. Joukko melusi niinkuin ennen, mutta mielipiteet olivat ristiriitaiset.
— Hän valehtelee, tuo aatelispenikka! — huusi hoikka räätälinsälli ja kohotti uhaten kauhean kätensä.
— Survokaa hänet mäsäksi! — huusi muuan urhea makkarantekijä.
— Eläköön vapaus! — kirkui kyynärän korkuinen leipurin oppipoika.
— Mutta kuningasta he älkööt retuutelko, — jupisi mälliposki-matruusi.
— Hän on hyvä kuningas — hän pitää kansan puolta herroja vastaan, — arvelivat raudankantajat.