— Ymmärrän, — naurahti Lindqvist. — Ei pisaraakaan tuosta "ehdottomasti tappavasta myrkystä", jonka voi karkoittaa ainoastaan kirkon äidinmaitoa puhdistusaineena käyttämällä.
— Me, — jatkoi Porthan, — voimme sietää melkoisen määrän attikalaista suolaa, mutta nuorisoomme se, luullakseni, tänään vaikuttaisi pahemmin kuin tupakka. Se on häväistys, jollaista ei aikoihin ole yliopistossamme tapahtunut. Tuo parraton kreivinulikka on pannut akatemian isät ihan pyörälle.
— Jos isien laita on niin huonosti, — virkkoi Kustaa Weman, suomalaisen kirjallisuuden dosentti, — niin herkeän vannomasta "isiemme luiden kautta". Mutta vanhat herrat käyvät rasvanahkaisissa saappaissa eivätkä keikahda niinkään vain nurin jokaisen pikkukreivin edessä.
— Niin minäkin luulen, — vastattiin. — Poika yksinään ei ollut vaarallinen, mutta vaara oli siinä, että hän oli Mestertonin paha omatunto. Mesterton käytti nuijaa kuin riehuva Herkules omaa leiriänsä vastaan, ja Bertelsköld suuntasi iskun. Huolimatta kaikesta Gadolinin kaunopuheisuudesta, kärsi teologia murhaavan tappion.
— Oikein. Ja siitäpä syystä anonymus on hänet haudannut, — myönsi
Calonius.
— Hyvät herrat, — puuttui Porthan taas vakavasti puheeseen, — voimme leikitellä tulen kanssa ja hetkisen huvitella itseämme liehuvilla säkenillä, mutta pahoin pelkään, että vielä näemme sen päivän, jolloin tästä leikittelevästä liekistä tulee hävittävä palo. Minua ei huoleta ylimielinen ylioppilas eikä termeihinsä kuivettunut professori. Mutta minua huolettaa tuo pintapuolinen ranskalainen ajanhenki, joka kaikista ikkunoista virtaa sisään ja kerran on hävittävä kaiken perusteellisen tieteilemisen. Vuosisata epäilköön ja arvostelkoon, minulla ei ole mitään sitä vastaan; päinvastoin pidän kritiikkiä sinä kiirastulena, joka on tieteet uudestisynnyttävä. Vähäisen korren aion minäkin kekoon kantaa; olen äsken ryöstänyt Suomen kansalta sen luulon kuuluisasta polveutumisestaan Israelin kymmenestä heimosta. Mutta totuuteen emme pääse tyhjin metafyysillisin termein, jotka ovat niin pitkät, että niillä voi koiria tappaa, emmekä myöskään vielä tyhjemmin ranskalaisin kieltämyksin. Rousseau väittää, että sivistys turmelee ihmisen. Siihen juuri tahdotaan tulla, ja teologian poistaminen on vain ensimmäinen askel.
— Mitä siihen tulee, — virkkoi Calonius, — niin en pelkää ketään Rousseauta niin kauan kuin meillä täällä Turussa on Cerberus, nimeltä Porthan, latinan kielioppia vartioimassa. Taloustiedettä lukuunottamatta on se varmaankin paras vastamyrkky ranskalaisia vallattomuuksia vastaan.
— Mitä sinä tekisit kreivipojalle, jos rehtori määräisi sinut lisäjäseneksi kurinpitotoimikuntaan? — kysyi Lindqvist Caloniukselta.
— Minä häntä nuhtelisin ja laskisin hänet menemään, koska ei voida selvään todistaa häntä mihinkään syypääksi, vastasi mainio lakimies. — Sanoisin hänelle: mene kotiisi ja juo piimää! Haartmanin mukaan on tuo lääkärikirjan keino erinomaisen hyödyllinen kuumalle verelle.
— Ja sinä, Porthan? — kysyi Weman.