— Jompikumpi; mutta edellinen olettamuksenne on todennäköisempi, — vastasi tuo salaperäinen mies, kasvonvärettäkään muuttamatta. — En tyrkytä lahjojani kenellekään. Jos te voitte olla ilman minua, niin olkaa varma, että minä vielä helpommin tulen toimeen ilman teitä.
— Herra, jos ostatte sieluja, niin olette joko roisto taikka mielipuoli. En tahdo olla kanssanne missään tekemisissä.
— Menkää sitten tiehenne! Mitä on minulla teidän kanssanne tekemistä?
Larsson oli kahdella päällä. — Millä tavoin minun tulisi antaa teille sieluni pantiksi? — kysyi hän ilmeisesti epäröiden.
— Aivan yksinkertaisesti, tavallisella tavalla. Raapaisette vähän neulalla käsivarttanne ja teette sitten tohtori Martti Weissin nimelle kontrahdin, jonka allekirjoitatte verellänne. Se on ainoastaan muodollisuus, jonka me kemistit tarvitsemme asettaaksemme sen henkilön, jolle annamme liuoksen, tähtien vaikutuksen alaiseksi. Nyt tiedätte, mitä olette halunnut tietää ja voitte vapaasti mennä matkoihinne. Minulla on muutakin tekemistä kuin tuhlata aikaani kamasaksan kanssa.
— Paljonko annatte minulle liuosta, jos suostun ehtoihinne?
— Aluksi tämän pullon, — vastasi tohtori, ottaen esille saman pienen kristallipullon, jota hän oli Paulille näyttänyt. — Se sisältää 199 tippaa, ja sillä voitte saada 5970 luotia kultaa. Se ei ole enemmän kuin 143.280 riksiä, mutta heti ette voi sitä kaikkea aikaansaada.
— Ettekä te vaadi mitään muuta?
— En mitään.
Kauppias oli hetken aikaa vaiti ja mietti, mitä hän ehkä voisi tässä kaupassa menettää. Toisella puolen muodollisuus, jolla ei voinut olla todellista tarkoitusta; toisella puolella tuo siihen aikaan ääretön summa 143.280 riksiä.