Kaikki nämä olivat ajan vastustushengen kannattajia. Harvat heistä olivat hankkineet itselleen selvää käsitystä siitä asiasta, jota puolustivat, vielä harvemmilla oli sen suhteen minkäänlaista todellista vakaumusta. Enemmistö oli iloisia nuorukaisia, jotka aina mitä suurimmalla riemulla ottivat osaa pieneen rähinään ja seurasivat johtajiansa sokeasti minne tahansa.

Tarkoituksena oli panna päivänsankarin kunniaksi toimeen jonkinlainen mielenosoitus, jotakin serenaadin tapaista. Mutta akateeminen laulu, niinkuin moni muukin asia, oli silloin vielä kapalolapsi ja sitä viljeltiin enimmäkseen kirkkomusiikin tai juomalaulujen muodossa. Paciuksen edeltäjä, tirehtööri Lenning, joka otsansa hiessä muokkasi tätä viljelemätöntä alaa, saavutti loistavimmat voittonsa, kun ylioppilaat adventtisunnuntaina veisasivat tuomiokirkossa, tai sillä välin kävivät varakansleria, hänen korkea-arvoisuuttansa piispaa, jollakin latinalaisella hymnillä tervehtimässä.

Hetken aikaa vallitsi joukossa epätietoisuus siitä, mikä kappale parhaiten soveltuisi tilaisuuteen. Kuultiin jonkun esittelevän vanhaa koululaulua Caeperit faustis avibus; toinen tahtoi virttä Puer natus in Bethlehem. Toiset huusivat, että laulettaisiin Gaudeamus, ja heidän mielipiteensä pääsi voitolle. Koko tämä suuri kuoro rupesi nyt, välittämättä siitä, oliko kaikilla laulunääntä vai ei, laulamaan suurella innolla, mutta huonolla menestyksellä tuota ikivanhaa ylioppilaslaulua:

Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus. Post jucundam juventutem, post molestam senectutem nos habebit humus.

Mutta nyt tuli pieni muutos:

Vivat Academia, vigeant studentes!
Pereant theologi!
Floreant haeretici,
nec non respondentes![14]

— Hurraa! Hurraa! Eläköön Paul Bertelsköld! — kaikui huuto myrskyilman tavoin läpi rauhallisen puutarhan.

Päivä oli ollut tavattoman lämmin niin varhaiseksi kevätpäiväksi, ja iltapuoleen oli taivas mennyt pilveen. Juuri ylioppilaiden laulamasta lakattua seisoi musta pilviseinä lännessä meren yllä, ja pari loistavan valkeaa salamaa välähti taivaalla, ja niitä seurasi juhlallinen ukkosenjyrähdys loitompana.

Muutamat ylioppilaat seisoivat äänettöminä katsellen tätä loistavaa näytelmää, jotavastoin toiset yhä innoissaan hurrasivat Paul Bertelsköldille.

— Cecilia, — sanoi Eerikki, — avaa Psaltari, — laulakaamme mekin ylistysvirsi.