"Ah, tunnen nuo pelkurit paremmin kuin kukaan teistä, älkää käsittäkö minua väärin", vastasi Belding ollen kalpea raivosta, mutta hilliten kumminkin itsensä.
Paimenet, yaqui ja Thorne sijoittuivat arkihuoneen ikkunoihin. Pöydillä ja ikkunain laudoilla oli pyssyjä, pistooleja ja patruunalaatikoita. Tarvittiin melkoinen voima murtamaan Beldingin ja hänen miestensä vastustusta.
"Tuolta ne nyt tulevat, pojat!" huusi Gale ikkunastaan. "Mielestäni ovat ne aivan kapinallisrosvojen näköisiä, vai mitä, Laddy?"
"Varmasti! Rajahaukkojenhan noilla on puvutkin."
"Tuossa joukossa on noin kaksitoista miestä", sanoi tyyni Lash. "Mutta millaiset hevoset niillä onkaan! Mistä hiidestä mahtanevat he hankkiakaan tuollaisia ratsuja, sen tahtoisin mielelläni tietää."
"Luullakseni, Jim, työskentelevät he ensin kovasti ja ostavat niitä sitten puhtaalla rahalla", vastasi Ladd ivallisesti.
"Näittekö Rojasta niiden joukossa?" kuiskasi Thorne.
"Emme. Noiden roistojen joukossa ei ole ainoatakaan keikaria."
"He ovat vielä niin kaukana, etten näe tarkasti", sanoi Gale.
Ratsastajat pysähtyivät aitausten viereen. He käyttäytyivät rauhallisesti näyttämättä merkkiäkään vihollisuudesta, mutta olivat kumminkin täysissä aseissa. Belding tömisteli pihalle mennen heitä vastaan. Johtaja näytti selvästi haluavan puhutella häntä, mutta Belding ei halunnut kuunnella mitään. Hän pudisti päätään, viittaili käsillään ja käveli edestakaisin ja hänen kova, vihainen äänensä voitiin kuulla selvästi taloon asti. Kapinallisjoukko peräytyi sen jälkeen joen törmälle valkoisen rajamerkin toiselle puolelle pysähtyen uudestaan sinne. Belding jäi aitauksen luo tarkastelemaan heitä ollen nähtävästi vieläkin hyvin vihainen. Äkkiä erosi yksinäinen ratsastaja joukosta ajaen ravia takaisin aitauksille päin. Kun hän saapui perille, pysähtyi hän ja näytti ojentavan jotakin Beldingille. Sitten hän lasketti jälleen takaisin yhtyäkseen tovereihinsa.