Tyttö nousi istualleen laajentunein silmin ja tarttuen Thornen käsiin.
"Rojas vannoo pyhimyksiensä ja neitsyensä nimissä, että ellei minua luovuteta hänelle neljänkolmatta tunnin kuluessa, polttaa hän kylän, tappaa miehet, ryöstää naiset mukaansa ja heittää lapset kaktuksien piikkeihin."
Syntyi hetken vaitiolo viimeisen kuiskauksen jälkeen.
"Vai pyhimyksiensä ja neitsyensä nimissä!" huudahti Ladd nauraen kylmää, viiltävää ja uhkaavaa naurua merkityksellisesti ja peloittavasti.
Silloin yaqui huudahti käheästi. Gale oli kuullut tuon äänen ennenkin ja muisti nyt sen tapahtuneen Papago Wellin luona.
"Katsokaa intiaania!" kuiskasi Belding käheästi. "Luulen hänen ymmärtäneen jokaisen Mercedeksen sanan. Ja, toverit, älkää käsittäkö minua väärin, jos sanonkin, että jos hän milloinkaan saa herra Rojaksen käsiinsä, tapahtuu jotakin azteekkilaista, joka hyydyttää veren suonissanne."
Yaqui oli kävellyt aivan Mercedeksen viereen seisahtuen siihen tämän nojautuessa mieheensä. Hänen näytti olevan pakko kohdata intiaanin katse, joka selvästi oli joko niin voimakas tahi hypnotisoiva, ettei hän voinut sitä mitenkään vastustaa. Mutta hän kai näki tahi aavisti sen merkityksen paremmin kuin muut, koska hän ojensi yaquille vapisevan kätensä. Intiaani tarttui siihen painaen sen sydämelleen omituisin liikkein ja kumartaen päänsä. Sitten hän palasi paikoilleen huoneen varjoisimpaan nurkkaan.
Belding meni pihalle vartijain sijoittuessa entisille paikoilleen ikkunain viereen. Gale kuvitteli, että muidenkin ajatukset olivat yhtä synkät kuin hänenkin. Hänen suonissaan alkoi veri virrata nopeammasti, kun hän näki Beldingin pysähtyvän aitauksien viereen ja viittaavan kädellään. Rosvot nousivat hevostensa selkään ja ratsastivat nopeasti taloa kohti rinnan.
Missä Rojas oli oleskellut ensimmäisen lähestymisen tapahtuessa, ei voitu tietää, mutta nyt hän kumminkin oli silmäänpistävästi näkyvissä. Hän oli pukeutunut kirjaviin, melkeinpä komeileviin vaatteihin. Gale ei tuntenut valkoista sombreroa, punaista kaulaliinaa, samettijakkua eikä mitään muutakaan tuon keikarin puvusta, mutta sen yleisvaikutus toi hänen mieleensä elävästi roiston ensimmäisen esiintymisen. Rojas laskeutui satulasta ja näytti kuuntelevan. Hän ei ollut ollenkaan kiihtynyt, kuten tuona iltana Del Solissa. Selvästi tuntui Laddista ja Lashistakin tällainen tyyneys tavattomalta, sillä meksikolainenhan toimi tunteittensa pakotuksesta. Belding huitoi käsillään ja pudisti kiivaasti suurta päätään näyttäen puhuvan yhtä paljon ruumiillaan kuin suullaan. Sitten näytti Rojas vastaavan ja sen jälkeen näytti keskustelu selvästi muuttuvan kiihtyneeksi ja vaikeaksi. Se loppui kuitenkin vihdoin kuten näytti keskinäiseen ymmärtämiseen. Rojas hyppäsi satulaan ja ratsasti tiehensä miehineen Beldingin tömistellessä takaisin taloon.
Kun hän tuli ovesta, loistivat hänen silmänsä, suuret kädet olivat puristautuneet nyrkkiin ja hän hengitti kuuluvasti.