"Herra, olette loukannut minua ja poikaani. Kuinka te uskallatte?
Haluan saada teidät ymmärtämään, että —"
"Lopettakaa ajoissa tuollaiset puheenne minulle, te — —!" keskeytti Belding. Hän oli aina ollut julkea ja nyt valitsi hän vähemmän kuin milloinkaan ennen sanojaan. Chase pyörähti vikkelästi, tuijotti häneen ja näytti jo menettävän malttinsa. Mutta Beldingin käytöksessä oli nähtävästi jotakin joka vaikutti hyvin rauhoittavasti. "Jos puhutte järkeä, haluan kuunnella", jatkoi Belding.
Belding oli nähtävästi utelias, vaikka hän ei uskonutkaan, että mitkään Chasen esittämät väitteet ja vaikuttimet voisivat muuttaa hänen nykyistä päätöstään, mutta hän luuli kuuntelemalla saavansa jotakin valoa siihen, joka oli niin kauan hämmästyttänyt häntä. Mestarillinen ponnistus, jolla Chase hillitsi nousevan vihansa, lisäsi sitäpaitsi Beldingin luuloa, että tämä edistyksen tienraivaaja aikoi puhua jostakin muustakin.
"Haluan tehdä viimeisen ponnistuksen lepyttääkseni teidät", aloitti Chase mielistelevästi. Beldingistä tuntui omituiselta, että mies voi heti ruveta puhumaan tyynesti ja vaivattomasti. "Teille on sattunut täällä vahingoita ja luonnollisesti olette kiukuissanne. En moiti teitä ollenkaan. Mutta te nähtävästi ette voi katsella näitä asioita minun kannaltani. Liikeasiat ovat liikeasioita ja liikeasioissa voittaa aina nokkelampi mies. Laki myönsi minulle omistusoikeuden noihin maapalasiin, joista te riitelitte. Ja puhuaksemme kaivos- ja vesioikeuksista, menetitte nekin jutut, koska ette voinut todistaa olleenne viittä vuotta niiden omistajana. Viisi vuotta on lain vaatima lyhin aika. Vaikka kymmenen miestä paaluttaisi Forlorn Riverin lähteet, mutta jos ei heillä ole taloja eikä minkäänlaisia papereita uudisasukasoikeuksiensa turvaamiseksi, voi kuka tahansa ruveta riitelemään heidän kanssaan noista vesioikeuksista… Nyt haluan kaivauttaa tuon pääojan joen suuntaan teidän maittenne läpi. Emmekö voi tehdä jonkunlaista sopimusta? Suostun myönnytyksiin suomalla teille suuremmat edut kuin itselleni. Suostun ottamaan teidät osakkaaksi yhtiöön. Sitäpaitsi on minulla luullakseni sen verran vaikutusvaltaa, että voin hankkia teille virkanne takaisin. Vähäinen myöntyväisyys teidän puoleltanne korjaa teidän häviönne Forlorn Riverissä sellaisin mahdollisuuksin, että voitte rikastuakin. Paikalla on suuri tulevaisuus… Mielenkiintoni on muuttunut henkilökohtaiseksi. Radford rakastaa kasvattitytärtänne ja haluaa mennä hänen kanssaan naimisiin. Myönnän nyt, että jos olisin aavistanut tämän tilanteen, en olisi ahdistanut teitä niin kovasti. Mutta voimmehan korjata asian. Yhtykäämme ei ainoastaan liikeasioissa, vaan myöskin perheellisesti. Jos poikani onnellisuus on tuon tytön vallassa, saatte olla varma siitä, että teen kaikkeni saadakseni tytön hänelle. Korvaan varmasti kaikki vahinkonne. Mitä vastaatte?"
"Ei! Ette voi ostaa rahoillanne suoraa tietä maani halki. Eikä Nell huoli pojastanne. Nyt sen kuulitte."
"Mutta tehän voisitte taivuttaa hänet."
"Mutta minä en halua."
"Saanko tietää, miksette?" Chasen äänestä alkoi hävitä mielistelevä kaiku ja hän puhuikin jo nopeammasti kuin äsken.
"Varmasti. En kiellä teitä kysymästä", vastasi Belding hitaasti ja harkitusti. "En halua ryhtyä niin alhaiseen temppuun ja jos haluaisinkin, pitäisi sen toki olla mies, jonka puolesta rukoilisin. Tunnen meksikolaiset ja tunnen yaquit, ja mieluummin annan Nellin jollekin heistä kuin pojallenne."
Radford Chase alkoi karjua raivoissaan kuin mieletön. Belding ei kiinnittänyt kumminkaan huomiotaan häneen, koska hän ei ennenkään ollut katsahtanutkaan mieheen. Vanhempi Chase näytti koettavan hillitä mieltään. Hän hypisteli harmaan flanellipaitansa kaulusta avaten sen niskasta.