Intiaanillekin oli kerrottu Beldingin ja paimenien kärsimistä vahingoista.
"Tulkaa mukaani!" sanoi yaqui viitaten merkitsevästi Nimettömien vuorien sireeninvärisiin huippuihin päin.
Hän näytti samanlaiselta kuin ennenkin, mutta kun Gale katsoi häneen tarkasti hetkisen, tunsi hän intiaanin omituisen voiman vaikutuksen.
"Miksi haluaa veljeni minua kanssaan Nimettömille vuorille?" kysyi
Gale.
"Lluvia d'oro", vastasi yaqui tehden liikkeitä, joita Galen oli hyvin vaikea tulkita.
"Kullannäyttäjä", käänsi Gale. Yaqui oli antanut Nellille tuollaisen nimen. Mitä hän mahtoikaan tarkoittaa käyttäessään sitä tässä yhteydessä? Tahtoiko hän liikkeillään kiinnittää hänen huomionsa tuosta harvinaisesta ja kauniista puusta putoaviin kellan värisiin kukkiin vai kultasateeseenko? Galen haluttomuus katosi äkkiä, kun hänen mieleensä juolahti muudan asia. Yaqui tarkoitti varmasti kultaa. Kultaa! Hän luuli voivansa korvata valkoisen veljensä menetetyn omaisuuden, veljen, joka oli pelastanut hänen henkensä Papago Wellin luona. Galea huumasi, kun hän katsoi tutkivasti intiaanin ihmeellisiin silmiin. Eikö yaqui milloinkaan oppinut käsittämään, että hänen velkansa oli jo aikoja sitten maksettu?
"Tulkaa mukaani", toisti intiaani viitaten vuorille hänelle ominaisin merkitsevin liikkein.
"Kyllä, yaqui."
Gale riensi huoneeseensa, vaihtoi jalkoihinsa piikkikengät, täytti vesipullonsa ja palasi nopeasti aitaukseen. Yaqui odotti häntä. Intiaanilla oli vyyhdelle kääritty suopunki olallaan ja lyhyt tukeva keppi kädessään. Sanomatta sanaakaan läksi hän kävelemään kujalle päin ja kääntyi sitten joen suuntaan, vuorille. Heidän poistumistaan talosta ei huomannut kukaan.
Mikä ennen oli ollut vain kapea mesquite-pensaitten reunustama polku, oli nyt leveä, kovaksi tallattu tie. Sen vieressä oli syvä ja leveä kasteluoja täynnä mutaista vettä. Gale oli kyllä ollut utelias näkemään, mitä Chaset olivat saaneet aikaan, mutta hänen tuntemansa katkeruus, jota hän ei ollut voinut tukahduttaa, oli estänyt häntä lähtemästä katsomaan. Hän ei hämmästynyt ollenkaan huomatessaan, että insinöörit, jotka olivat rakentaneet ojat ja padon, olivat noudattaneet joka suhteessa hänen suunnitelmiaan. Padotusta solasta oli tullut suurenmoinen säiliö eikä Gale voinut katsella tuota pitkää, kapeaa järveä tuntematta iloa. Tuo meksikolaisten pelkäämä ano seco voi kyllä tulla jälleen ja tuleekin, mutta ei milloinkaan Forlorn Riverin asukkaille. Tuo kiviseinäinen ja -pohjainen säiliö ei vuotaisi milloinkaan, ja nytkin oli siinä jo niin paljon vettä, että sillä parina vuonna voitiin kastella koko Altar Valley sateista huolimatta.