"Älä luule niin! Katsohan vain, Dick, tuonne! Tuo mies tuolla on vahti, vaikka hän näyttääkin niin välinpitämättömältä. Katsohan, hänellä on lyhyt karbiini, jonka hän on melkein piilottanut nuttunsa alle. Tuolla kauempana polulla on toinen meksikolainen. Pelkään, että Rojas on piirittänyt tämän talon."
"Kun me vain tietäisimme sen varmasti."
"Olen, Dick, aivan varma. Mennään eteiseen. Haluan nähdä, miltä talo näyttää toiselta puolelta."
Gale seurasi Thornea ravintolan puolelta suureen, korkeaan eteiseen, joka silminnähtävästi jakoi hotellin kahteen osaan, ollen avoin kadulle päin. Muutamia huonosti valaisevia keltaisia lamppuja oli siellä täällä. Eräs meksikolainen seisoi pääoven portailla makuuhuopa hartioillaan. Käytävän toisesta päästä kuului kenkien kolinaa kivilattiaa vasten. Se oli muuten kokonaan varjossa. Thorne astui erääseen suureen huoneeseen, joka oli vielä huonommasti valaistu kuin eteinen. Huoneessa oli pöytä täynnä sanomalehtiä, muutamia korkeaselkäisiä tuoleja ja pari sohvaa. Silminnähtävästi oli se jonkinlainen vierashuone.
"Mercedes on tavallisesti puhutellut minua täällä", lausui Thorne. "Tähän aikaan saattaa hän tulla millä hetkellä hyvänsä noiden portaitten yläpäähän, ja jos minä olen täällä, tulee hän alas. Useimmiten on tässä huoneessa väkeä vasta vähän myöhemmin. Meidän on koetettava päästä torille. Se on pimeän puolella ja sitäpaitsi ainoa paikka, jonne minun on hänen kanssaan päästävä, jos nyt on mitään mahdollisuutta päästä pakoon."
He kurkistivat torille avonaisesta ikkunasta. Siellä oli melko pimeä eikä siellä ensin näyttänyt olevan yhtään ihmistä. Äkkiä huomasi Gale kuitenkin polulla jonkun hitaasti astelevan tumman olennon. Vähän kauempana oli toinen samanlainen. Nyt ei tarvittu enää suurtakaan terävyyttä huomaamaan, että noissa henkilöissä piili jotakin kenttävahdille ominaista salakähmäisyyttä.
Tarttuen Galen käsivarteen peräytyi Thorne ikkunasta.
"Kai sinä näit nuo miehet?" kuiskasi hän. "Asia on todella niinkuin otaksuinkin. Rojas on piirittänyt tämän talon. Minun olisi pitänyt viedä Mercedes pois ennen. Mutta minulla ei ollut aikaa — eikä tilaisuutta! Olin toimessa! Ja Mercedes on nyt täällä! Hyvä Jumala! Dick, ajattele, onko mitään keinoa pelastaa hänet tästä ansasta!"
Gale kääntyi katsomaan, kun hänen ystävänsä meni huoneen keskelle. Portaitten yläpäässä seisoi himmeässä valossa hento, vaippaan kietoutunut nainen. Kun hän huomasi Thornen, laskeutui hän äänettömästi portaita tämän luokse. Thorne kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. Tyttö puhui senjälkeen hänelle hiljaa ja katkonaisesti nopein, matalin äänin. Puhe oli epäjohdonmukaista espanjan ja englannin kielen sekoitusta, mutta Galesta kuulosti hänen äänensä sulavalta, syvältä ja sanomattoman tunteelliselta, ääneltä, josta huokui samalla iloa, pelkoa, intohimoa, toivoa ja rakkautta. Galeen teki se sanoinkuvaamattoman vaikutuksen. Se lumosi hänet pannen hänet ihmettelemään.
Thorne talutti tytön huoneen keskelle lähemmäksi lamppua, jonka alla Gale seisoi. Tyttö oli kohottanut pienen, valkoisen kätensä pitääkseen vähän sivulla mustaa, pitseillä koristettua vaippaa. Dick huomasi pienen, tumman, ylpeästi pystyssä olevan pään, puoleksi kätkössä olevat kuolonkalpeat soikeat kasvot ja kauniit, tummat silmät.