"Isä, mitä asiaa teillä on?" kysyi hän vienoin, joskin samalla myös pingotetuin äänin.
"Tuo heti antiseptistä lääkettä, pumpulia ja sidekangasta tänne.
Kiiruhda!"
Belding toi keittiöstä vesiämpärin ja pesuvadin. Hänen vaimonsa seurasi häntä pihalle ja kun hän näki Dickin käden, tuli hän hyvin levottomaksi. Senjälkeen Dick kuuli kevyttä, nopeata käyntiä, mutta hän ei katsellut ympärilleen.
"Nell, tämä on herra Gale — Dick Gale, joka tuli meille eilisiltana paimenien kanssa", lausui Belding. "Hänen kätensä on kauhean näköinen. Oli antanut aimo iskun Rojakselle. Haluaisin, että sitoisit sen… Gale, tämä on ottotyttäreni, Nell Burton, josta jo teille puhuin. Hän osaa kyllä hoitaa silloin kun joku on loukkaantunut tahi muuten sairas. Näyttäkää kättänne, poikaseni, ja antakaa hänen sitoa se. Päivällinen on kohta valmis."
Dick tunsi saman omituisen, sydämensä nopeamman sykinnän, vaikka hän ei milloinkaan elämässään ollut vielä ollut kylmäverisempi kuin nyt tällä haavaa. Enemmän kuin mitään muuta maailmassa halusi hän nyt katsella Nell Burtonia, mutta koska hän samalla otaksui, että tämä tilaisuus ehkä voi saattaa tytön hämilleen, ei hän kohottanut katsettaan. Nell alkoi hautoa Galen loukkaantuneita rystysiä. Hän tunsi tytön otteen pehmeyden ja näppäryyden, vaikka näyttikin siltä, etteivät Nellin sormet olleet niin vakavat kuin he olisivat voineet olla. Mutta hetken kuluttua tuntuivat ne rupeavan työskentelemään varmemmasti. Hänellä oli ihanat kädet, eivät liian suuret eivätkä varmasti liiaksi pienetkään, vankat, ruskeat ja vikkelät. Sitten huomasi Dick, katsahdettuaan salavihkaa ylöspäin, että tyttö oli käärinyt hihansa ylös paljastaen hienoihoiset, pyöreät, kauniit käsivartensa. Hänen ihonsa oli ruskea — ei, se oli enemmän kullanvärinen kuin ruskea. Siinä oli ihmeellisen selvä värivivahdus. Dick loi katseensa silloin tyynesti vielä alas lykäten niin kauaksi kuin suinkin tuon lumoavan hetken, jolloin hän katsoisi tyttöä kasvoihin. Siitä tulisi hänelle kohtalokas hetki. Odotuksen suoma omituinen ilo täytti hänen mielensä. Kun tyttö kumminkin istuutui hänen viereensä ja laski hänen loukkaantuneen kätensä syliinsä leikatessaan siteitä, oli hän niin lumoavasti lähellä, ettei Gale voinut vastustaa haluaan katsahtaa häneen. Hänellä oli suloiset, kauniit kasvot, jotka tuo sama kullanruskea ahavoituminen oli värjännyt lämpimiksi. Tukka oli pellavanvärinen, runsas ja aaltoileva. Pitkät, riippuvat ripset varjostivat silmiä, joiden sinen Gale näki vilahdukselta niiden välistä.
Huolimatta oudosta levottomuudestaan katsoi Gale, nähdessään, että tytön huomio oli kokonaan kiintynyt tehtäväänsä, häneen kerran vielä tarkkaavaisemmasti. Oi kuinka suloinen, taitava, iloinen ja kaunis tyttö hän olikaan!
"Sitä kai on pakottanut kovasti?" kysyi Laddy katsellessaan tarkkaavaisesti läheisyydestä.
"Kyllä, myönnän sen", vastasi Dick hitaasti katsellen Nellin kasvoja.
"Mutta en siitä välittänyt."
Tyttö katsoi häneen äkkiä hämmästyneenä. Hän ymmärsi Galen sanat kirjaimellisesti. Mutta hänen tummansiniset silmänsä kohdistuivat Galen silmiin korkeintaan sekunniksi. Sitten hänen poskiensa lämmin hehku muuttui yhtä punaiseksi kuin hänen huulensakin. Nopeasti lopetti hän kääreen sitomisen ja nousi seisoalleen.
"Kiitoksia paljon", sanoi Gale nousten myöskin.