"Milloin haluat mennä naimisiin hänen kanssaan?"
"Milloinko…? Heti kun hän vain suostuu. Vaikka huomenna!" Dick naurahti riemukkaasti.
"Dick Gale, haluat siis saada Nellin omaksesi? Rakastatko häntä itseään — hänen suloisuuttaan ja hyvyyttään — sanalla sanoen — juuri häntä vain, hänen ruumistaan ja sieluaan?… Eikö mikään voi muuttaa mieltäsi?"
"Rakas rouva Belding, rakastan häntä hänen itsensä vuoksi. Jos hän vain rakastaa minua, tulee minusta maailman onnellisin mies. Ei ole olemassa mitään, joka voi saada minut muuttamaan mieleni."
"Entä vanhempasi? Ah, Dick, olet ylpeän perheen jäsen. Kerron sinulle, että minäkin kerran tunsin sinunlaisesi nuorukaisen. Muutamat kuukaudet eivät voi muuttaa sukuylpeyttä eivätkä verta, eivätkä niitä voi muuttaa vuodetkaan. Sinusta on nyt tullut rajanvartija. Rakastat seikkailuja ja villiä elämää. Mutta se ei tule kestämään. Ehkä voit asettua tänne asumaan ja ruveta karjanjalostajaksi. Tiedän sinun rakastavan länttä. Mutta, Dick, omaisesi voivat —"
"Mitä ikinä vain haluattekaan kuulla omaisistani, kerron sen teille", keskeytti Dick omituisin tuntein. "Minulla ei ole mitään salattavaa heistä eikä itsestäni. Tulevaisuuteni ja onnellisuuteni ovat Nellin hallussa. Kenelläkään muulla ei ole kanssani mitään tekemistä."
"Silloin, Dick, saat ottaa hänet. Jumala siunatkoon teitä molempia."
Rouva Beldingin kasvojen jännitetty ilme höltyi äkkiä ja hän purskahti samalla kertaa sekä onnelliseen että katkeraan itkuun.
"No, mutta, äiti!" Gale ei voinut sanoa enempää. Hän ei voinut ymmärtää tällaista purkausta, joka niin suuresti erosi rouva Beldingin tavallisesta luonteesta. Dick kiersi kumminkin käsivartensa hänen ympärilleen. Hetken kuluttua tyyntyi rouva, ja suudeltuaan Dickiä työnsi hän tämän ovelle sanoen:
"No niin, Dick, mene kertomaan se hänelle, ja teekin se reippaasti!"