Madeline luuli saaneensa hänet taipumaan — voittaneensa oman tahtonsa voimalla toisen tahdon. Mutta hän oli laskenut liian hätäisesti. Stewart siirsi hänet lujin käsin sivuun voidakseen kulkea ohi. Ja Madeline luopui puolustamasta ovea. Stewart kääntyi kynnyksellä. Hänen kasvonsa olivat ankarat:
"Minä menen ajamaan Don Carlosin ja hänen joukkonsa pois talosta", sanoi Stewart. "Teen sen taistelutta. Mutta vaikka pitäisi taistellakin, pois hän lähtee!"
Madeline ei uskonut voivansa nukkua ja kuitenkin hän nukkui. Hänestä tuntui kuluneen vain hetkinen, kun Florence kutsui häntä. Hän seurasi Florencea ulos. Oli juuri pimeä hetki ennen sarastusta. Hän saattoi erottaa satuloituja hevosia, joita cowboyt pitelivät. Lähdössä oli kiireellisyyden ja salaperäisyyden leima. Helen, joka oli varpaillaan muiden vieraiden mukana, kuiskasi että se muistutti pakoa. Hän oli riemuissaan. Madelinesta se oli todella pakoretki.
Pimeässä ei Madeline voinut nähdä, kuinka monta saattajaa seurueella oli. Hän kuuli matalia ääniä, kuolainten pureksimista ja kavioiden töminää ja tunsi Stewartin, kun tämä toi Majestyn. Sitten kuului keveiden jalkojen tassutusta ja koirien vinkunaa. Kylmät kuonot koskettivat hänen käsiään ja hän näki susikoiraparvensa harmaat pörröiset hahmot. Että Stewart antoi niiden tulla hänen mukanaan, osoitti miten tämä harrasti emäntänsä hauskuttamista. Stewart talutti Majestyn pimeään ratsastajien ja hevosten ohi.
"Luullakseni olemme valmiit", sanoi hän. "Minä tarkastan." Hän meni takaisin pitkin riviä ja Madeline kuuli hänen sanovan useita kertoja: "Nyt jokainen ratsastaa aivan likellä edessä olevaa hevosta ja pysyy rauhallisena." Sitten edessä olevan mustan hevosen korskuminen ilmaisi Madelinelle, että Stewart oli noussut ratsaille.
"Hyvä on, me lähdemme", huusi cowboy.
Madeline nosti Majestyn suitset ja antoi päistärikön mennä. Kuului hiekan narskuntaa, tuli iski kivestä, kuului korskuntaa ja sitten raudoitettujen kavioiden tasaista kopsetta kovaa maata vasten. Madeline saattoi juuri ja juuri erottaa Stewartin ja hänen mustansa epämääräisen harmaana edessään. Ja kuitenkin he saattoivat miltei koskettaa toisiaan. Paksu pimeyden verho oli laskeutunut alhaalle ja näytti ylhäällä ohenevan harmaaksi usvaksi, jonka läpi näkyi muutamia kalpeita tähtiä. Tämä oli aivan eriskummainen lähtö ja Madeline huomasi värisevänsä kuullessaan kavioiden kopseen, tuntiessaan kylmyyden ja nähdessään hämärästi Stewartin tumman vartalon. Varovaisuus, aikainen lähtö, pakollinen hiljaisuus — nämä seikat antoivat näytelmälle jännitystä.
Majesty sukeltautui solaan, missä hiekka ja epätasainen kulku saivat Madelinen luopumaan haaveilusta. Pimeässä ei ollut helppoa pysytellä Stewartin lähellä sileälläkään polulla ja nyt oli oltava tarkkaavan huolellinen. Sitten seurasi pitkä marssi upottavan hiekan läpi. Sillä välin pimeys vähitellen vaihtui harmaaksi. Vihdoin Majesty kiipesi ylös lietteestä ja sen rautakengät helisivät taas kiviä vasten. Se alkoi kiivetä. Stewartin hahmo häämötti selvempänä Madelinen edessä. Kumartuen hevosen kaulan yli hän koetti nähdä polkua, mutta ei voinut. Hän ihmetteli, miten Stewart saattoi pysyä polulla pimeässä. Madeline ei voinut nähdä olkansa yli takanaan olevaa hevosta, mutta hän kuuli sen.
Päivä oli sarastamaisillaan. Yht'äkkiä olivat Stewart ja hänen hevosensa selvästi näkyvissä. Hän näki maisemalle luonteenomaisen kallion, kaktukset ja pensaikon, joka peitti kunnaiden juuret. Polku oli vanha ja harvoin käytetty, se mutkitteli, käänteli ja kierteli. Katsoessaan taakseen hän näki Monty Pricen tukevan vartalon kyyristyneenä satulan yli. Montyn kasvot olivat sombreron piilossa. Hänen takanaan ratsasti Dorothy Coombs ja seuraavana häämötti Nick Steelen korkea hahmo.
Tuli kirkas päivänvalo, ja Madeline näki, että polku vei ylöspäin kunnaiden kautta. Se vei kiertotietä matalien syvänteiden läpi, jotka olivat täynnä kiviä ja pensaikkoa. Joka käänteessä luuli Madeline nyt kohtaavansa vettä ja heitä odottavan kuormastokulkueen. Mutta aika kului, kiivettiin kokonaisia maileja ylöspäin eikä kohdattu vettä eikä hevosia. Madelinen odotus muuttui kaipuuksi. Hän oli nälissään.