"Halloo — kuka siellä?" kuului syvä ääni.
"Gene Stewart", sanoi cowboy. "Kutsukaa Florence — pian!"
Seurasi askelten kolinaa sekä ihmisten ääniä. Madeline kuuli naisen huudahtavan:
"Gene täällä, vaikka kaupungissa on tanssit! Jokin on hullusti."
Valo leimahti ja loisti kirkkaasti. Ovi aukeni ja nainen piti lamppua.
"Gene! Al ei ole…"
"Alilla ei ole hätää", keskeytti cowboy.
Madelinella oli silloin kaksi tunnetta; toinen ihmetteli naisen äänessä ilmenevän pelästyksen ja rakkauden sävyä ja toinen oli sanomaton helpotus siitä että hän oli turvassa veljensä ystävän luona.
"Täällä on Alin sisar — tuli tämäniltaisessa junassa", sanoi cowboy. "Minä satuin olemaan asemalla ja toin hänet sinun luoksesi."
Madeline tuli esiin varjosta.