"En halua palauttaa mieleeni kaikkea, mitä on tapahtunut", vastasi Madeline. "Mutta sen sanon Alfredille, että olisin mieluummin tahtonut tavata apashin kuin cowboyn."
"Älkää sanoko Alille siten", huudahti Florence. Sitten hän tarttui Stewartiin ja veti tämän lampun ääreen. "Gene, sinä olet juovuksissa!"
"Olin kelpo lailla päissäni", vastasi toinen ja painoi päänsä alas.
"Mitä sinä olet tehnyt?"
"No, katsohan, Flo, minä vain…"
"Minun ei tarvitse tietää. Minä voisin sanoa sen. Gene, etkö milloinkaan opi säädyllisyyttä? Etkö milloinkaan lakkaa juomasta? Sinä kadotat kaikki ystäväsi. Stillwell on kiintynyt sinuun. Al on ollut paras ystäväsi. Molly ja minä olemme hartaasti pyytäneet sinua, ja nyt sinä olet mennyt ja tehnyt — Jumala ties mitä."
"Miksi naisten tarvitsee pitää huntuja?" murisi Stewart. "Minä olisin tuntenut hänet, ellei olisi ollut tuota huntua."
"Ja sinä et olisi loukannut häntä. Mutta seuraavaa tyttöä olisit, joka olisi tullut vastaan. Gene, sinusta ei ole toivoa. Nyt sinä menet ulos täältä etkä tule milloinkaan takaisin!"
"Flo!" rukoili mies.
"Minä tarkoitan juuri sitä."